Kiitos kaikista kysymyksistä joita sain. Ja nyt olisi siis vastausten vuoro.
Aloitetaan Nti F:n tarinalla: Nti F:ää ei ole adoptoitu, vaikka nopeasti katsottuna siltä saattaisi näyttää. Nti F on 100% omaa tuotantoa ja muistuttaa minua menneestä elämästäni ja vaikuttaa suuresti tulevaan. Hän on varsin onnekas lapsi, sillä hän saa ammentaa elämäänsä kahden eri kulttuurin antimia, elämän suuria rikkauksia. Nti F:n suonissa virtaa suomalaista sisua ja ghanalaista iloa ja rytmiä. Nti F:n isän ja minun tarinani päättyi 10 vuoden yhdessäolon jälkeen nti F:n ollessa 3-vuotias. Eroon ei liittynyt mitään suurta dramatiikkaa vaan siihen päädyttiin yhteisymmärryksessä. Joskus elämä vain kuljettaa eri suuntiin.
Olen ikuinen haaveilija ehkä ajoittain myös haaveissa eläjä. Tällä hetkellä haaveilen ja unelmoin omasta talosta veden äärellä. Haaveilen uudesta ammatista, jossa pääsisin toteuttamaan itseäni.
Mitä sitten pelkään… Yritän olla antamatta peloille tilaa elämässäni. Sillä oikeastaan olen pelkääjä tyyppiä, olen aina ollut. Ja LIIKA AJATTELU voi saada peloille aivan vääristyneet mittasuhteet. Pelkään korkeita paikkoja, pelkään siltoja (niin hassua kuin se onkin, sillä rakastan vettä). Pelkään läheisten ihmisten menettämistä. Pelkään myös uudenaloittamista ja epäonnistusmista.
Mutta uskon vakaasti kohtaloon; everything happens for a reason. Se tekee elämästä helpompaa, sillä mehän vain elämme valmiiksi kirjoitettua elämää.
Mistä aikaa ja energiaa kädentöihin… Tiesittekö että vuorokaudessa on 24 tuntia ja hyvällä suunnittelulla ja organisoinnilla niihin saa mahtumaan paljon kaikenlaista. Aamun ensimmäiset tunnit tai yön viimeiset sopivat hyvin askartelulle jos muulloin aikaa ei löydy. On totta että kädentyöt ovat mun henkireikä, sitä niin kutsuttua omaa aikaa. Pieni hetki pois ns. normi arjesta ja taas jaksaa eikä tarvitse mennä kodinhoitohuonetta ”mun askarteluverstasta” kauemmaksi. Mun ei siis tarvitse päästä pois kotoa vaan se, että pääsen toiseen huoneeseen omien ajatusteni ideoideni kanssa riittää. Ainakin toistaiseksi…
Sulavaa sunnuntaita…