Mikä muu aihe sopisikaan perjantaihin paremmin kuin siivous. Onks siivous susta kivaa kysyi nti A (se toinen niistä), kun tartuin imuriin jo varmaan viidennen kerran tällä viikolla. En mä oikeastaan tykkää siivoamisesta mutta inhoan epäjärjestystä, joten pakko se on sitten vaan siivota. Näin mä olen sen asian päätellyt ihan itse.
Tiedän mitä nyt ajattelet. Miksi, ette sitten hanki siivoojaa, eikös? Mä olen kyllä kerran jos toisenkin maininnut siitä asiasta ääneen. Ja viimeksi, kun niin tein mieheni totesi siihen kylmän rauhallisesti, että se ei kannata. Et sä kuitenkaan olisi lopputulokseen tyytyväinen ja siivoisit vielä itse uudelleen. Se saattaisi olla hyvinkin mahdollista. Mä, kun tykkään tehdä asiat omalla tyylilläni.
Myönnettäköön tässä yhteydessä, että perhepiirissä harrastan ns. jälkisiivousta. Siivoan siis jo kertaalleen siivotun. Omalla tyylilläni ja olen tyytyväinen.
Tuo meidän eteisen matto on muuten varsin haasteellinen siivottava. Usein imuroinnin jälkeen konttaan pylly pystyssä sen läpi vielä kostealla mikrokuituliinalla pyyhkien. (Tiedetään, että tästä lauseesta tulee tämän perjantain parhaimmat naurut.)
Miten sitä oppisikaan sietämään epätäydellisyyttä ja sitä ettei kaiken aina tarvitse olla tip top.
Millainen siivooja sinä olet? Ja kuinka usein teillä siivotaan?
Puhtoista perjantaita siellä ja täällä.