Perhettämme kohtasi eilen aamulla suuri suru, kun isoäitini nukkui pois. Siitä johtuen pidän nyt pienen pienen (ajatus)tauon bloggamisesta, sillä tällä hetkellä se ei tunnu oikealta enkä oikeasti taida jaksaakaan. Hiljennyn kuuntelemaan tuulta puistikoissa, lintujen laulua aamu varhaisella sillä niissä mummi nyt elää. Mummin on vihdoin hyvä olla, höyhenen kevyenä.
Veljeni sanoin: ”Siellä se ny rokkailee hienojen tyyppien kaa pilvilinnoissa.”
Hyvää matkaa mummi <3.