Useana yönä on pienet askeleet on kipittäneet kohti makuuhuonettamme.
Äiti, pelottaa...
Mikä pelottaa?
Silmät suurina tulee pienen tytön vastaus MÖÖKÖ, MUSTA MÖÖKÖ.
Missä se mörkö on?
Tuolla, pieni sormi osoittaa kohti ikkunaa.

Sitten nostetaan peiton kulmaa ja pieni tyttö vilahtaa peiton alle. Pienen hetken kuluttua kuuluu toiset askeleet. Toista peittoa nostetaan ja toinen pieni tyttö vilahtaa peiton alle. Tämä tapaus on  aivan hiljaa, ja kaikki tapahtuu sanaakaan sanomatta mutta luultavasti samasta syystä kuin edellisessäkin tapauksessa.

Menee hetki ja sängystämme kuuluu tasainen tuhina. Enää ei ole tilaa kääntää kylkeä tai liikkua muutenkaan. Mutta ketään ei pelota ja mörkökin on poissa...