Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä tai ISO Dolly Parton...
Tiedän, että tämä kirjoitus nostattaa karvat pystyyn lapsettomilta lukijoiltani. Poistutaan siis siltä turvalliselta alueelta, jota kaikki ymmärtää ja siirrytään sille alueelle josta puhutaan vain niiden kanssa jotka ovat saman kokeneet. Voit siis lopettaa lukemisen tähän, jos koet olevasi vieraalla maaperällä.

Miten olinkaan jo unohtanut nämä maidonnousun ensihetket; rintojen kasvun, kuumotuksen ja turvotuksen. Alati valuvat jättimäiset tynnyrit, epämukavan olon. Kipeät rinnanpäät. Sitä tämä on ollut...  Onneksi suuri apu "vaivoihin" on löytynyt LANSINOH salvasta ja Dexpanthenol voiteesta.

SDC12321.JPG
Pulloa emme ole vielä tarvinneet, onneksi :)


Sillä samalla kertaa  tämä on AIVAN MAHTAVAA, ensimmäistä kertaa. Minimies on lähes täydellinen rintailija "tissimies", tiesi jo ensi minuuteista lähtien mitä pitää tehdä. Nappasi rinnan suuhunsa heti ensi kosketuksella ja otti siitä vahvan imuotteen. Isosiskoistaan eroten minimies jaksaa imeä tunnista toiseen eikä maidon riittävää saantia tarvitse miettiä. Pulloa emme ole vielä tarvinneet enkä siihen haluaisikaan turvautua tällä kertaa. Nyt aion nauttia tästä kokemuksesta mahdollisimman pitkään.

P.S. Kokeilussa kestoliivinsuojat ensi kertaa: tällä hetkellä ehdoton suosikki on Myllymuksujen Maijat.