Tapahtuipa tässä eräänä päivänä... Neiti A tulee luokseni iloisesti hymyillen ja sanoo; haluan uuden äidin ja osoitttaa Pirkka lehden sivulla olevaa hiusväri mainosta. Mainoksessa tummatukkainen nainen hymyilee kauniisti. Mutta mihin minä sitten menen kysyn hiukan yllättyneenä. Voit mennä vaikka pois vastaa neiti A päättäväisesti. Minä haluan tämän äidin hän jatkaa.

mainokset+001.jpg

Pikainen katsaus peiliin, onko tilanne todella jo NIIN paha, että kohta 3vee:kin haluaa vaihtaa minut mainoksen kaunottareen? Myönnetään, että väsymys näkyy kasvoillani samoin ihan yht'äkkiä varkain tulleet vuodet, juonteet ja rypyt. Myös se, että aika ei vaan yksinkertaisesti riitä itsestä tarpeeksi huolehtimiseen. Täytyykö vain tyytyä siihen ajatukseen, että olen parhaat päiväni jo nähnyt?

Itse olen oppinut katsomaan peiliin niin, etten näe sitä mitä sieltä oikeasti  näkyy. Niin on paljon helpompaa eikä tarvitse elää ainaisen itseinhon kanssa. Jotenkin kai oletin, että muutkin osaavat katsoa niin.

Oli miten oli. Meille etsitään uutta äitiä, nuorta ja kaunista tottakai ;).

P.S. Odotan edelleen yhteydenottoa SOAP FACTORY arvonnan voittajalta. Maiqqu tarkemmat tiedot löydät täältä. Mikäli voittaja ei ilmoittaudu ensi keskiviikkoon (5.6.) mennessä arvon tuotepaketin uudelleen osallistujien kesken.