Kun näin nämä ensi kertaa vuosia sitten mieheni astioiden joukossa olin heti sitä mieltä, että ei ei ei ja nämä lasiastiat ovat pölyttyneet kaapissamme niistä päivistä lähtien. Nyt kuitenkin kaappia siivotessani rupesin katselemaan näitä laseja ihan eri silmin. Se mikä ennen oli mielestäni ehdottomasti liian koristeellinen, mauton ja vanhanaikainen oli muuttunut ihanaksi vintageksi jota olisikin ehkä mainio yhdistellä uudempiin tai yksinkertaisenpiin astioihin. Yhdistettynä vaikkapa valkoiseen Teemaan saattaisi hyvinkin olla toimiva kokonaisuus. Nyt puhun siis Tapio Wirkkalan 60-luvun lopulla sunnittelemasta Ultima Thule sarjasta. Meiltä löytyy lasien lisäksi myös tämän sarjan kaadin.

Tämä Ittalan klassikko sarjahan on yksi suomaisen lasimuotoilun ikoneista ja saanut myös kansainvälistä arvostusta. Ja, koska niitä on yhä saatavilla, sarjan keräämisen jatkaminen onnistuisi kätevästi  (myös vanhempieni kaapista löytyy pieni otos tätä sarjaa). Ehkä kuitenkin pitäydyn käyttämään näitä laseja harkitusti hyvin yksinkertaisen kattauksen kruununa. Sillä mielestäni juuri silloin ne ovat parhaimmillaan.

index+2.jpg

index+3.jpg

index.jpg

Samaa uusin silmin näkemistä odottavat kaapissa vielä mm. Sarpanevan Kekkerit-sarjan jälkiruoka-astiat ja snapsilasit.

Millasia tunteita Ultima Thule sinussa herättää?