Tämän viikon teemana oli jumitus. Torstaina laitoin Artulle seuraavanlaisen epätoivoisen viestin: Jaiks ja kääks, tällä viikolla paino ei ole liikkunut suuntaan tai toiseen vaan jumittaa sitkeästi. Missä vika tai ennen kaikkea mitä voin tehdä? Johon Arttu sitten asiantuntevasti vastasikin, että eipä hätää. On kuulemma hyvin yleistä, kroppa lepäilee ennen seuraavaa isompaa rysähdystä. Kun näin tapahtuu, niin yleensä se tarkoittaa, että seuraavalla viikolla tai sitä seuraavalla putoaa painoa taas enemmän kertarysäyksellä.  Joten minun pitäisi vaan antaa olla ja yrittää olla stressaamatta asiasta ja jatkaa hymyilemistä.

 

1.jpg

 

Hirmuisen vaikeaa se kuitenkin oli ja epätoivo iski monen monta kertaa. Loppu viikon päätin kuitenkin olla käymättä vaa'alla ettei stressitaso sen vuoksi nouse kovin korkeaksi. Ja sitten tänä aamuna kurkkasin painon ihan vaan mielenkiinnosta. Ja jee, alkuviikon takkuilusta huolimatta paino oli laskenut 800g (Mitä se olisikaan ollut ilman niitä muutamaa lipeämistä.) ja näin ollen tällä hetkellä ollaan 4,8kg:n kokonaispudotuksessa.

 

2.jpg

 

Näistä lukemista lähdetään mittojen mukaan tehdyn ruokavalion viimeiseen viikkoon. Vähän tuntuu jo haikealta ja tulevaisuus mietityttää. Varmasti tämänkin viikon jälkeen muutamia pudotettavia kiloja jää ja se miten ne pudotetaan on vielä täysi mysteeri.

 

Tämä päivä lähtee käyntiin marja-banaanismootiella ja jatkuu lantturaneilla ei hullumpi päivä siis ollenkaan.

Väriä päivääsi, pus.

 

(yhteistyössä Personal Trainer Arttu)