Pihkantuoksuista torstai iltapäivää sinne ruudun toiselle puolelle. Heinäkuu toi helteet ja aurinko hellii. Pitkän odotuksen jälkeen lämpö ja aurinko tuntuvat entistä ihanimmilta ja ulkoa ei tee mieli tulla sisälle ollenkaan. Meillä lapset pujahtavat pihalle heti herättyyään ja illalla on varsinaisen houkuttelun takana saada heidät iltapesulle ja nukkumaan.

Tänään mäkin päätin hipsiä pihalle heti aamutuimaan ja käydä terassia reunustavan vuorimäntyviidakon kimppuun. Vaikka kädet onkin nyt naarmuilla ja jalat huutaa kyykkimisestä hoosiannaa, mä olen niin tyytyväinen, että sain homman vihdoin tehtyä.

Kaikkien männynneulasten ja oksien alta paljastui jotain aivan odottamatonta. Kaunis keraaminen vesiaihio on ollut maastoutuneena mänytyjen alle niin hyvin, että mä en ole sitä sieltä löytänyt meidän tähän astisen asumisen aikana. Mä kaivoin sen esille, puhdistin ja laitoin pohjalle muutaman valkoisen koristekiven ja tietenkin veden. Kaunis ja yksinkertainen vesiaihio aivan terassin läheisyydessä.

 

DSC_0244.jpg

 

DSC_0243.jpg

 

DSC_0242.jpg

 

Kivet, yksinkertaiset vesiaiheet ja karu kauneus kaiken kaikkiaan uppoaa muhun ihan kympillä.  Mun sielu lepää koruttomassa kivipuutarhassa ei niinkään kukkaloistossa kylpevässä rehevässä puutarhassa. Millainen on sun unelmien puutarha?

 

DSC_0246.jpg

 

Mä taidan nyt keittää kahvit ja oikaista itseni hetkeksi riippumattoon.

Nautitaan kesästä <3.