Verhoton.

Niin me se sitten päätettiin. Eteiseen ei enää laiteta verhokiskoja eikä siis verhojakaan. Sälekaihtimet saa riittää. Joku voi sanoa, että näyttää paljaalta tai ankelta mutta mä itse tykkään kovastikin verhottomuuden tuomasta yksinkertaisesta ehkä jopa minimalistisesta fiiliksestä. Aikaisemminhan verhokiskoihin oli ripustettuna mustavalkoraidallinen valelaskosverho.

 

DSC_0601%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Eteisen seinät  päädyttiin maalauttamaan Tikkurilan H497 sävyllä Kaoliini. Harmaaseen taittuva valkoinen sopii loistavasti harmaan lattian ja harmaasävyisen tiiliprinttitapetin pariksi. Viileä harmahtava luonnonläheinen väri on sopivan ajaton ja sopivasti fiilistä luova mutta ei kuitenkaan liian hallitseva.

 

tikkurila_h497.jpg

 

DSC_0596%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Trofast laatikosto ja peili odottavat ripustamista mutta sitten eteinen onkin valmis ja pääsemme sujuvasti siirtymään tuulikaappiin.

 

DSC_0600%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Ihanaa, että nyt ollaan jo tässä vaiheessa.
On se remontti vaan tuskaa kaltaiselleni kaikki mulle heti ihmistyypille.

Villasukissa

Mä olen niin villasukkaihminen. Kesät ja talvet jalassa ja aina yhtä ihanat. Mun koko kymmenpäinen villasukkien joukko tulee kaikki samasta ”tehtaasta”, osa tilattuina kuten nämä uudet harmaat pitkävartiset ihanuudet tai sitten ihan ylltätyksenä. Mutta olipa tilaustapa sitten mikä hyvänsä niin kaikkia sukkia yhdistää se, että ne on lämmöllä neulottu ja uskotteko, että  pelkästään jo se lämmittää jos ei jalkoja niin ainakin sydäntä.

 

DSC_0074%20rauharentola.jpg

 

Sukkia neuloo äitini  hyvä ystävä ja vaikka hänellä on varmasti kasapäin muitakin sukkia kaipaavia jalkoja ei hän koskaan ole kieltäytynyt niitä neulomasta.

 

DSC_0066%20rauharentola.jpg

 

DSC_0069%20rauharentola.jpg

 

DSC_0076%20rauharentola.jpg

 

DSC_0067%20rauharentola.jpg

 

Nämä on mun ekat pitkävartiset villasukat ja kerrassaan mahtavat. Lämpötilan vaihtelut aiheuttaa mulle usein kolotusta jalkoihin mutta nämä pitävät jalat lämpiminä aina varpaanpäästä melkein polveen asti ja tuosta vanhuudenvaivastakaan ei tarvitse kärsiä.

Villasukilla vai ilman?

 

Kauhallinen lämmintä joulutunnelmaa sulle, aatto on jo ihan nurkan takana.

 

Se on miun myssykkäin

Vaikka ulkona onkin täysi talvi on meidän katseet käännetty jo kevääseen. Ja koska rakkauteni froteeseen ei näytä sammumisen merkkejä teetätin minimiehelle kaksi froteelippistä odottamaan aurinkoisia kevätpäiviä. Isosiskotkin rakastuivat tähän hattumalliin niin, että heille teetätetään samanlaiset kunhan vaan päästään kuosista yhteisymmärrykseen (siinä voi vierähtää tovi).

Näiden lippisten tekijä löytyi muuten alunperin huutiksesta. Tiedustelun jälkeen selvisi, että niitä saa myös mittatilaustyönä ja siitäkös meillä innostuttiin. Valinnanvaikeus meinasi iskeä kuoseja valitessa. Lopulta päädyin kuitenkin tähän limen vihreään ja  tummanruskeaan froteeseen vaikka loppusuoralle pääsikin muutama kirjavakin vaihtoehto. Nämä yksiväriset on kuitenkin helpompi yhdistellä vaatetukseen kuin vaatetukseen.

hattu+2+002.JPG
lippis: Viivin verstas // body: Marimekko // housut: Metsola // formula-auto:Brio
Hattu+031.jpgHattu+029.jpg
Hattu+019.jpg

Mikäli kiinnostuit niin näitä saa siis tilata Viivin Verstaan Viiviltä sähköpostiosoitteesta jokuihmeviivi(at)gmail.com.
Kokoja löytyy vauvasta vaariin ja kuosejakin vaikka kuinka monta. Blogista löytyy juuri päivitetty kangaslista eli ei kun vaan valitsemaan ja tilailemaan. Hintakaan ei päätä huimaa eikä kukkaroa kovasti kevennä (15 eur/kpl).

 Ja aika ihqu on tämä lippis vai mitä?

Se on meidän Hilppa

Sohvatyynyjen välistä kuuluu outoa vikinää. Ujosti joku tyynyjen välistä kurkistaa, kuka sohvalle nyt istahtaa? Se pääsee mukaan majaleikkiin hurjaan, se auttaa mieleen kurjaan. Se on meidän Hilppa hiiri; musta, kukallinen ja fiini.

PicMonkey+Collage.jpg

Hilppa tuli Karstulasta eikä se ole ihan lapsi vasta. Elämää nähnyt siellä ja täällä ja nyt se saa istua tyynyjen päällä. Täällä sen on hyvä olla, haleja ja suukkoja saa ihan suosiolla. Sellainen on se meidän Hilppa hiiri musta, kukallinen ja fiini.

index.jpg

index+2.jpg

(Ei musta ihan runoilijaa taida isona tulla, sillä paremmin taitaa onnistua pulla.)

                                              

PicMonkey+Collage+2.jpg
Hilppa (tehty kierrätyskankaasta): AurinkoOtus 

blogiyhteisty%C3%B6.jpg

Postia pohjoisesta – virkatut kukat

”Blogisiskoni”, mammaystäväni Heidi Talomme maalla blogista on taitava käsistään ja tekee aivan ihastuttavia käsitöitä. Ihanien käsitöiden lisäksi Heidillä on äärimmäisen tarkka sisustussilmä. Kaunis koti täynnä kauniita huolella mietittyjä yksityiskohtia.

Tilasin Heidiltä jokin aika sitten virkatut verhotampit, joihin ihastuin heti ensinäkemältä ja jotka mielestäni sopivat hyvin myös meille vaikka romanttisen sisustuksen aikakausi onkin meillä päättynyt. Pieni ripaus romantiikkaa ei ole koskaan pahaksi sisustuksessakaan.

Eilen postipoika sitten toikin postia pohjoisesta. Saapa nähdä kuinka kauan nämä pohjoisen kukat pysyvät paikoillaan 😉

index.jpg

index+2.jpg

index+3.jpg

On ne vaan aika suloiset, eikös?