Kasaria sisustukseen

Nyt lisätään rohkeasti kasaria sisustukseen yhteistyössä: Ilves-maalit

Muistatko vielä miltä kodissasi näytti 80-luvulla? Jos et niin nyt on korkea aika kaivaa hiukan muistilokeroita ja muistella ikkunoita koristaneita runsaita puhviverhoja, ihanasti  höllyviä vesisänkyjä ja ruokapöydän ympärille asteltuja Venetsia tuoleja. Sillä ainakin minä uskon, että 80-luku tekee tuloaan sisustukseen. Vaikka puhviverhojen paluuseen en vielä halua uskoa, niin jo tämän vuoden Habitaressa oli nähtävissä viitteitä kasarityylisen muotoilun paluusta. Huomasitko sinä sitä?

Venetsia tuolit

Rottinkisomisteisista Venetsia tuoleista olen jo haaveillut jonkin aikaa ja niitä onkin kirpputorit pullollaan ihan pilkkahintaan. Lapsiperheessä tuo rottinkisomisteinen tuoli ei ehkä kuitenkaan ole se paras mahdollinen vaihtoehto, ja siksi päädyinkin etsimään niitä kangaspäällysteisiä kasarihelmiä. Ja löytyihän niitä, ihan ilmaiseksi.

Nordic Chic

Ilves-maalit ovat aloittaneet yhteistyön tanskalaisen Nordic Chic -kalkkimaalimerkin kanssa ja toimivat nyt täällä Suomessa kyseisten maalien maahantuojana. Ja kun, sain kuulla saavani niitä testattavakseni tiesin heti mitä niillä tekisin ja mihin niitä käyttäisin. Myrkyttömät ja ekologiset Nordic Chic kalkkimaalit ovat tuunaajan unelma. Paksu maali on helppo levittää lähes mihin tahansa materiaaliin ja mikä parasta minkäänlaisia pohjatöitä ei välttämättä tarvita.

Kauneus on katsojan silmässä

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Kaksi oman aikansa helmeä, jo melkoisen paljon elämää nähneenä mutta ehjänä. Pesin kangaspäällysteet tektiileille tarkoitetulla vaahtopesulla ja metellirungon taikasienellä, jonka jälkeen vahasin metalliosat vielä autovahalla.

Tämän jälkeen sekä istuinosa että selkänoja olivatkin valmiita maalattaviksi. Kalkkimaali sellaisenaan antaa huonekalulle kauniin liitumaisen mattapinnan jo muutaman kerroksen jälkeen. Mutta kulutustehoa parantaakseni viimeistelin tuolit vielä Nordic Chic vahalla, jolloin himmeä pinta muuttui kiiltävämmäksi, joustavammaksi nahkamaisen oloiseksi.

Sävy: Camelia

Sävy: Grey

Toisen tuolin istuinosa on kiinnitetty niin, että pyöreämpi osa on edessä. Kun taas toisessa suorareuna tulee eteen. Jo pelkästään tällä saa helposti muutettua tuolin muotokieltä. Pehmeitä ja pyöreitä linjoja tai vastaavasti sitten vähän särmikkäämpää muotoilua, sinä päätät. Tästä tuolista on moneksi.

Kalkkimaali on noussut sisustajien ja kotituunaajien uudeksi trendi-ilmiöksi, enkä enää yhtään ihmettele miksi. Se on ekologinen, vesiliukoinen, myrkytön ja hajuton. Sillä voi maalata lähes mitä vaan, isoa tai pientä.

 

Onnistuinko mielestäsi vangitsemaan palan 80-lukua ja tuomaan sen mallikkaasti 2000-luvulle?

 

 

DIY kakkulautanen kierrätysmateriaalista

Viimeisiä lomapäiviä viedään. Minimies palaa päiväkotiin huomenna, minä siirryn pehmeällä laskulla takaisin töiden pariin. Koululaiset saavat levätä vielä yhden päivän ennenkuin arkinen aherrus torstaina alkaa. Sitä ennen oli kuitenkin vielä loistavasti aikaa yhteen DIY projektiin.

Minulta kysytään usein mitä näpertelen kaikista mieluiten ja vastaus siihen on yksinkertaisen helppo. Lähinnä sydäntäni on vanhasta uutta projektit, joissa voin antaa jo olemassa oleville esineille uuden muodon ja käyttötarkoituksen, kuten nytkin.

Tässä projektissa käytin nyt sisustuksenkin tämän hetkisinä hitteinä tituleerattuja materiaaleja; keramiikkaa ja luonnollista puupintaa maustettuna hitusella metallista hohtoa. Materiaali löytyi Kierrätyskeskuksesta muutamalla kolikolla.

Korvattomasta keramiikkamukista, pyöreästä puisesta tarjoilulaudasta syntyi kauniin persoonallinen kakkulautanen hiomapaperin, kuumaliiman ja kuparinvärisen spraymaalin avulla.

Hioin tarjoilulautasesta vanhaa puupintaa pois ja selkeästi vaaleamman kohdan päädyin maalaamaan spraymaalilla kuparin sävyiseksi. Rajaamiseen käytin maalarinteippiä ja maalin kuivumisen jälkeen viimeistelin maalirajaa vielä varovasti hiomapaperin avulla. Viimeiseksi liimasin keramiikkakupin kakkulautasen jalaksi kuumaliimalla.

Kerroksellisesti kattaminen on visuaalisesti kaunista mutta samalla myös erittäin käytännöllistä. Erikorkuiset  tarjoilu- ja kakkulautaset voi helposti asetella myös lomittain, jolloin pieneenkin tilaan saa mahtumaan yllättävän monta tarjoiluastiaa.

Koska tähän projektiin tarvittiin spraymaalia vain vähän niin sitä jäi jäljelle vielä kylliksi yhteen teinin omaan projektiin, johon palaamme myöhemmin tällä viikolla. Ihanaa, että askartelukärpänen puree välillä myös muita perheemme jäseniä.

 

Aurinkoa päivääsi <3.

Tallenna

Vintage Aarikkaa Kaamoksen väreissä

Olen kovasti ihastunut Aarikalle Saija Malilan suunnittelemaan pehmeälinjaiseen Kaamos kynttiläjalkasarjaan. Tässä kynttilänjalkasarjassa valurauta kohtaa lämpimän puun. Ja koska muotokielen ja materiaalin lisäksi mua kiehtoo tuossa sarjassa sävymaailma ja sen tuoma hiukan kova ja kylmä fiilis tuunailin jokin aika sitten vanhan niin ikään Aarikan vintage kynttilänjalan uuteen uskoon juuri tuosta Kaamoksen sävymaailmasta inspiroituneena.

 

DSC_0193%20%282%29%20RAUHARENTOLA.jpg

 

Hauska nähdä kuinka pelkästään maali muuttaa vanhaa mäntyistä (?) kynttilänjalkaa. Tämä kynttilänjalka on retro Aarikkaa oletettavasti 70-luvulta. Ja se löysi tiensä meille mieheni papan jäämistöstä.

 

DSC_0262%20%282%29%20RAUHARENTOLA.jpg

 

DSC_0274%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0287%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0235%20%282%29%20RAUHARENTOLA.jpg

 

Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin nyt vaan odotellaan syksyn pimeitä iltoja ja virallisen kynttiläkauden käynnistymistä.

 

 

Aldan paluu

Kun muualla fiilistellään vielä selkeästi aikaisempien vuosikymmenten aarteilla, mä käyn rohkeasti ”kauhean” 80-luvun kimppuun. Kuka muistaa vielä puunväriset neliönmalliset Alda ritilävalaisimet? Mun lapsuudenkodin eteisessä oli sellaiset ja ehkä myös sun. Jokin tuossa 80-luvun kammotuksessa kuitenkin kiehtoo mua ja olenkin kuumeisesti etsinyt sellaisia. Ja onnekseni äitini oli bongannut yhden paikallisesta roskalava -ryhmästä Facebookissa. Ja uskotteko ottajia tälle ei ollutkaan kertynyt jonoksi asti vaan kuvan alla käytiin vilkasta keskustelua siitä, kuinka kamalia nämä oman aikansa hitit nykysilmällä katsottuna ovat. No mä en osallistunut siihen keskusteluun, vaan päätin pelastaa tämän yhden yksilön varmalta roskistuomiolta ja antaa sille ainakin vielä yhden mahdollisuuden.

 

DSC_0449%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0425%20%282%29%20rauharentola%20text

 

Hetken hiomista ja muutamaa pensselin vetoa myöhemmin ei niin upeana valaisimena kaupattu Aldo näyttää tältä.

 

DSC_0440%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0437%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0443%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Polttimon metallinen kiinnityslevy on ajan saatossa hiukan kellastunut ja sen fiksailu hoitunee pienellä määrällä valkoista suhumaalia, jonka jälkeen valaisin onkin valmis kattoon kiinnitettäväksi. Mutta jotta tämäkään projekti ei olisi liian helppo on tässäkin asiassa kuitenkin yksi mutta. Me nimittäin tarvitsimme ehdottomasti myös toisen samanmoisen. Ja sitä nyt metsästetäänkin kiivaasti. Mikäli sinulla on vinkki mistä puuttuvan palasen voisin löytää niin älä mieti vaan kerro se.

 

Tämän projektin tiimellyksessä nimesin valaisimen uudelleen ja nyt se kantaa nimeä Puzzle. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja mä en vaan voi lopettaa tätä nimien antamista.

 

Mukavaa keskiviikko iltapäivää.

 

 

 

 

Melkein kuin Lundia System laatikko

Olen jo pitkään haaveillut yksinkertaisista Lundia System puulaatikoista ja nyt minulla vihdoin on sellainen. Tai no, ainakin melkein. Viikonloppuna muistin nimittäin kaapin pohjalla lojuvan jo kertaalleen tähtien aikaan tuunaamani äidin vanhan puisen reseptilaatikon. Joka sai nyt jo toistamiseen uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa hion vanhaa maalia pois ja maalasin laatikon sisäosaa lukuunottamatta laatikon mattamustalla maalilla ja käsittelin vielä mattalakalla. En maalausta kanteen porattiin pyöreä reikä avaamisen ja sulkemisen helpottamiseksi. Ja myös mukavaksi yksityiskohdaksi muutoin melko peruspuulaatikkoon.

 

DSC_0393%20%283%29%20RAUHARENTOLA.jpg

 

DSC_0414%20%282%29%20RAUHARENTOLA.jpg

 

DSC_0388%20%282%29%20RAUHARENTOLA.jpg

 

Tämä laatikko on kooltaan n. 36×25 ja korkeutta sillä on yhdeksisen senttiä. Aiemmin kantta koristi irrallinen puinen risitikko, joka kertoo vahvasti 80-lukulaista tarinaa. Ristikon alta paljastui kuitenkin kauniin yksinkertainen laatikko, joka siis nyt aloitti jo kolmannen elämänsä. Nyt ehkä korujen säilytyksessä toimineen laatikon on aika näkyä enemmän. Laatikon kansi kulkee sille tarkoitetussa kujassa mutta halutessaan kantta voi pitää auki myös laatikon päällä lepuuttaen. Laatikko toimii niin itse säilytystarkoituksessa kuin sisustusyksityskohtanakin.

 

DSC_0419%20%282%29%20RAUHARENTOLA.jpg

 

Minkä käyttötarkoituksen sinä tälle laatikolle antaisit?

Aurinkoista tiistaipäivää ja alkanutta toukokuuta.

 

 

Kirpparirakkautta

Kirpparit ja kierrätyskeskukset ovat ihan oikeasti aarreaittoja. Kulje katsellen ei niinkään mitä näet vaan mitä siitä kaikesta voisi tulla.Yllätyt ja ihan varmasti koet inspiraation hyökyaallon. Kirpparihaukan kynsiin jäi jokin aika sitten muutaman euron puiset kynttilänjalat. Sellaisenaan aika kulahtaneet ja ei minkään näköiset mutta koska niiden muotokieli oli varsin kaunis tulppaanimainen olivat ne kuluneeesta ulkomuodosta huolimatta varsin potentiaaliset, täynnä mahdollisuuksia.

DSC_0828%20%282%29%20rauharentola.jpg

Hiominen ei tällä kertaa kuitenkaan tuottanut toivottua lopputulosta. Punaiset steariinitahrat olivat ja pysyivät eikä puun ruskeus muuttunut sekään miksikään. Maalaushommiksi meni siis lopulta tämä juttu. Pintaan mattamustaa maalia ja koska halusin ehdottomasti säilyttää jollakin tavalla kynttilänjalkojen puisen fiiliksen päätin pujottaa käsittelemättömät ja kauniin vaaleat puurenkaat jalan keskiosaan rikkomaan koko mustaa jalkaa ja samalla luoda niihin hiukan modernimman ulkomuodon. Ja muuta ei sitten tarvittukaan.

DSC_0812%20%282%29%20rauharentola.jpg

DSC_0823%20%282%29%20rauharentola.jpg

DSC_0799%20%282%29%20rauharentola.jpg

Mä tykkään ihan valtavasti. Mutta mitäpä mietit sinä?

Vanhasta uutta: Mäntyinen malja

Touhukasta torstaipäivää. Olen kovin mieltynyt vanhoihin mäntyisiin esineisiin ja siksi aiemmin tällä viikolla Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaan tämä kellastunut ja varsin jykävä mäntyinen malja, joka sisäpinnan steariinitahroista päätellen oli ollut käytössä ison pöytäkynttilän kynttilänjalkana. Hintaa tällä maljalla oli 3,50 eur:a. Ehkä hiukan ylihintainen sen kunto huomioiden mutta mukaan se lähti kaikesta huolimatta. Tarkoitus, kun ei ollut jättää sitä sellaiseksi vaan hiukan modernisoida sitä tämän päivän tyyliin sopivaksi.

 

Collage.jpg

 

Ensin hioin pois nuo omalle aikakaudelleen tyypilliset puuleikkaukset maljan yläosasta, sillä ne tekivät siitä kovin raskaanoloisen ja vanhahtavan. Niiden poishiomisen jälkeen pehmensin myös muita puuleikkauksia hiomalla niitä hiukan tasaisemmiksi.Lisäksi hioin maljan alaosan hiukan terävämmäksi, sillä tuo reunojen pyöreys kuvasti myös kovasti tiettyä aikakautta ja sen kauneusihanteita. Hiomiseen käytin sekä hiomapaperia käsin hioen että viimeistelyyn vielä hiomakonetta. Koska hiomisen jälkeen puupinta oli kauniin vaalea ja raikkaan elävä päätin jättää sen sellaiseksi ja maalasin mustalla askarkartelumaalilla vain maljan jalkaosan tuomaan hiukan kontrastia ja mielenkiintoa kokonaisuuteen.

 

DSC_0080%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0086%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Maalina käytin ihan tavallista askarteluun tarkoitettua akryylimaalia, jonka päälle laitoin vielä mattapintaisen vedenkestävän akryylilakan. Käsittelin myös maljan sisäosan samaisella lakalla. Ennen käytin lakkaa askarteluissani kovin harvoin, koska siitä tuli usein esineeseen kiiltävä pinta, ja se kiiltävyys ei ole oikein mun juttu. Tämä lakka on on oikeasti matta ja se tuo askartelumaalipintaan sen tärkeän vedenkestävyyden.

 

DSC_0074%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0083%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0073%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Mitä pidät lopputuloksesta? Mä uskaltaisin rohkeasti väittää tämän olleen hyvä kauppa.

 

 

Servettitelineen makeover

Vaikka kauniit puunsävyt tekevätkin paluuta osaksi sisustusta, ajanpatinoiman/kellastuneen männynsävyä saamme ehkä kuitenkin vielä hetken odotella tuon tredilistan kärkeen. Siksipä minäkin otin penssellin kauniiseen käteen ja maalasin tämän kirpparilta eurolla löytyneen kotimaista käsityötä olevan mäntyisen servettitelineen.

 

DSC_0506%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0508%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Yksinkertainen muotoilu ja aina yhtä veikeä lintuteema saivat minut sujauttamaan sen ostoskoriini ja muutama kerros mustaa liitutaulumaalia teki sille  hetkessä ihmeitä. Mattamusta väri tekee siitä ajattoman trendikkään ja kasarifiilis on tipotiessään.

 

DSC_0519%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0518%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0520%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Käyttämästäni liitutaulumaalista kerrottakoon, että Sinelli myy tätä T+ -merkkistä liitutaulumaalia. 250ml muovipurkki on kätevä säilyttää ja sitä on hyvä olla aina tuunailijan kaapissa. Sillä saa aikaan kauniin mattamustan lopputuloksen vaikka ei itse liitutauluominaisuutta kaipaisikaan.

 

DSC_0514%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0532%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Auringonkeltaista torstaipäivää.

 

Kun puusta tuli kiveä ja muita höpö höpö juttuja

Tiistaina käväisin pitkästä aikaa Kierrätyskeskuksessa vähän kurkkimassa josko sieltä olisi löytynyt sopivaa baarijakkaraa meidän keittiöön. Sellaista, jossa voisi istahtaa lieden ääreen lettuja paistellessaan. Vaan eipä sopivan yksinkertaista jakkaraa löytynyt mutta paljon muuta mukaan tarttui kuitenkin. Vallillan valkoinen Makeba valoverho, Marimekon Kaivo vuodevaatteita, puinen kotijuusto -muotti (tähän asti olen tehnyt juuston siivilään), veljelle kasa Sarvis astioita ja sitten tämä. Puinen kerrosvati, ajan kellastama ja muutoinkin aika reppana. Mulla on kuitenkin tapana katsoa esineiden taakse, eli siis sitä miltä ne näyttävät vaan mitä niistä voisi tulla. Ja niinpä tämä muutaman euron kerrosvati lähti myös mukaani.

 

Collage%20rauharentola.jpg

 

Mun oli tarkoitus hiomisen jälkeen käsitellä se vaan valkoiseksi sävytetyllä vahalla ja niin itseasiassa teinkin muta lopputulos oli himpan verran liian romanttinen ja oli keksittävä tilanteen korjaava ratkaisu. Pienen tuumailun jälkeen hain kaapista mustaa lakkamaalia ja  päässäni ex tempore ratkaisu, jota en ehkä uskalla lähteä suosittelemaan kenellekään, ja joka saa kaikkien maaliasiantuntijoiden niskakarvat nousemaan pystyyn. Sudin kuivalla pensselillä mustaa maalia epätasaisesti vaha pinnan päälle (ei se olisi siihen tasaisesti tarttunutkaan), jonka tuloksena puupinta näyttikin yht’äkkiä kovin kivimäiseltä ja romanttisuus oli tipotiessään.

 

DSC_0367%20%282%29.jpg

 

DSC_0369%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0361%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Onko Kierrätyskeskukset sulle tuttuja paikkoja ja millaisia löytöjä olet tehnyt?

 

Tiesitkö muuten, että eläkeläiset saavat Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksissa -10% alen ostoksistaan?
(Opisikelijoilla ale on -20%)

Nimimerkillä äidin kanssa ostoksilla

Voiko nojatuolin maalata?

No kyllä voi. Mä nimittäin kuulin eilen, että Jeanne d’Arc Living Vintage kalkkimaalilla myös kangaspinnan maalaaminen onnistuu. Voitte kuvitella, että huusin pitkän eiiii:n tuon kuultuani, sillä mä annoin juuri pois nojatuolin joka kauniista ja yksinkertaisesta muotoilustaan huolimatta oli meille täysin väärän värinen.

 

kalkkimaali.jpg
(Kuva: Kaunis Coto)

 

Mä niin aion etsiä tuota maalia käsiini ja koittaa sitä. En enää tuohon nojatuoliin mutta johonkin muuhun. Nyt mua kiinostaa hurjan paljon oletteko te maalanneet kankaisia huonekaluja? Ja jos olette millaisin lopputuloksin?

 

 

Mitä tästä opimme? Älä anna pois mitään joka on väärän värinen, vaan maalaa se. Oli kysessä sitten pöytä tai nojatuoli.

 

Näitä maaleja myy ainakin mm. Kaunis Coto.

 

Tarmokasta torstai päivää!