Ennen luulin, että vain tyttölapsille voi ostaa ihania ja söpöjä vaatteita. Nyt minimiehen syntymän jälkeen olen asiasta aivan toista mieltä. Olen täysin hurahtanut ns. poikakuoseihin, poikaväreihin, raikkaisiin väriyhdistelmiin, aivan kaikkeen.
On totta, että kaupat edelleenkin pursuaa pienten prinsessojen vaatteita, kun taas poikien valikoima on paljon niukempi. Mutta etsivä löytää aivan varmasti. Ja värejäkin löytyy muitakin kuin sitä synkeänsinistä. Täytyy vain nähdä vähän enemmän vaivaa, jos haluaa kivoja vaatteita pojille. Mutta niitä siis on, ihan oikeasti.
Ehdoton suosikkini on Katsuji Wakisakan vuonna 1975 suunnittelema Pikku Bo Boo -kangas, lasten oma Marimekko-klassikko, ja se on löytänyt paikkansa myös minun sydämestä ja kaapeista. Sitä meiltä löytyy vaatteiden lisäksi myös muina tekstiileinä ja astioinakin.
Vasta nyt neljännen lapsen jälkeen olen oppinut hankimmaan sellaisia vaatteita joissa lapsen on mukava olla. Aikaisemmin hankin vaatteita jotka näyttivät hyviltä mutta saattoivat olla esim. sellaista materiaalia, että lapsen oli niissä hankala olla. Parhaimmiksi vaatteiksi olen ihan pienelle todennut bodyn ja housut, erityisesti sellaiset housut jossa on korkea vyötäröresori. Hupparit yms. ovat juuri niitä hyvin epäkäytännöllisiä vaatteita ainakin pienelle, joka nukkuu paljon. Huppu vain painaa niskaa ja on tiellä. Näin,kun jälkiviisaana asiaa pohdin.
Kaiken kaikkiaan näen nyt koko lastenvaatekirjon aivan toisenlaisin silmin ja olen oppinut, että myös pojan voi pukea nätisti. Ja jos kerran voi, niin sitten täytyy niin myös tehdä.
Tässä muutamia otoksia tämän kevään tarjonnasta:
(kuvat: lindex, mini rodini, småfolk, polarn o. pyret ja name it)
