Olen viime aikoina ryhtynyt miettimään hiukan omaa ostokäyttäytymistäni tai pikemmin ostosvimmaa. Olen tällä hetkellä äitiyslomalla ja tarkoituksenani on jatkaa vielä sen jälkeen hoitovapaalla. On sanomattakin selvää, että tuloni eivät ole mahdottoman suuret. Silti käyttäydyn kuin miljonääri ikään. Himoitsen tavaraa, kaikkea ihanaa, söpöä ja kaunista.
Mitä enemmän näen kuvia ihanista tavaroista ja tuotteista tai kuulen ylistäviä puheita jostain tavarasta, sitä enemmän minun on pakko saada kyseinen asia. Tietenkin, kun muillakin on. Inspiroidun ja innostun kaikesta niin etten meinaa nahoissani pysyä, pää pursuaa ideoita ja uusi idea poikii aina sata uutta ideanpoikasta. Kierre on loppumaton. Verkkokaupat ovat heikkouteni, kuinkas muutenkaan. Helppoa ja onnistuu kotoa käsin. Nettishoppailusta on tullut minulle päivittäinen harrastus ja ajanviete.
Perheen perustamisen jälkeen minusta on tullut alennushaukka ja ostan usein esim. lastenvaatteet ale hinnoin odottamaan sopivaa käyttöajankohtaa. Mutta hyötyykö alennuksistakaan todella jos kaikki mikä on alennuksessa on saatava?!?
Aika-ajoin omatunto kolkuttelee liiallisesta ostamisesta ja silloin päädyn palauttamaan tuotteet joita en ehkä ihan oikeasti tarvitsekaan. Mutta olisiko järkevämpää pohtia tätä tarvetta jo ennen ostopäätöstä ja jättää tarpeettomat tavarat ja tuotteet verkkokaupan hyllylle? Tai vaikka olla vaan menemättä koko verkkokauppojen sivuille.
Pienestäkin ostoksesta tulee hyvä mieli, joten ihan totaaliseen ostoskieltoon en voi itseäni koskaan laittaa. Mutta voin yrittää haluta vähemmän, miettiä ja pohtia jokaisen ostoksen tarpeellisuutta. Haasteellinen tehtävä mutta olen päättänyt yrittää. Tämä on siis alku liian kevytkenkäisen ostoskäyttäytymisen muuttamiseksi.
Lähdetkö sinä mukaan muuttamaan ostostottumuksiasi vai onko siihen edes tarvetta?