Tuusulassa vehreällä pientaloalueella sijaitseva Rauharentola on kerroksellinen skandinaavinen koti, jota asustaa freelancer sisällöntuottaja Satu, yhdessä aviomiehensä ja 4 lapsensa kanssa. Menossa mukana on myös marsusiskokset Onneli ja Anneli sekä suloinen labradoodle Muusa, jotka saavat osansa perheen äidin sisustus- ja diy-projekteista. Satu viettää paljon aikaa yhdessä perheensä kanssa, mutta rakastaa hiljaisia hetkiä ihan vaan omassa seurassaan. Vaikka koti onkin keskiössä Sadun elämässä, on välillä mukava päästä vähän tuulettumaan.
Sadun kirjoittamalla Rauharentola-blogilla on takanaan neljävuotinen historia, johon on mahtunut monta mielenkiintoista isoa ja pientä projektia. Satu toteutti mm. 2016 Kevätmessuilla kasvihuoneen stailausprojektin yhdessä 3 muun bloggaajan kanssa. Rauharentola on koti, jota sisustetaan ja remontoidaan isolla sydämellä kaikille perheenjäsenille sopivalla rennolla tyylillä, paljon itse tehden ja toteuttaen. Sadun persoonalliset ideat ja maanläheinen tyyli ovat innostavia ja helposti mukaansa tempaavia. Rauharentolan vakiintunut lukijakunta kasvaa tasaisesti.
Tervetuloa kylään!
Luin eilen tuttavani Facebook päivityksen, joka meni aikalailla tähän tyyliin ”Tänään voi taas kirjoittaa monta hyvää asiaa ylös ja pistää ne purkkiin. Mm. ihanat naapurit yllättivät hakemalla Mikon (lapsen nimi muutettu) illalla ulos ja antamalla hetken omaa aikaa ,vaikkakin se meni kotitöiden parissa.
Tämä sai minut pohtimaan asiaa ja perus kateellisena ihmisenä ensimmäinen ajatus oli, että miksei meilläkin ole tuollaisia naapureita. Totuus nykyaikana taitaa olla vaan sellainen,että tuollaisia naapureita ei kasva joka oksalla ei edes joka puussa.
Hyvät ja lämpimät naapurisuhteet taitavat olla nykypäivänä erittäin harvinaisia vai olenko väärässä? Tarkoitan sellaisia naapurisuhteita joissa jutellaan pihalla lasten leikkiessä,vietetään aikaa yhdessä, hoidetaan toinen toisensa lapsia jos tarve vaatii, lainataan jotain jos tarvitaan, kävellään sisälle jos ovet ei ole lukossa. Ollaan ”yhtä suurta perhettä”.
Oletan, että nykyaikana vallitsevampi käsitys hyvästä naapuruudesta on, että vaikka aidan takana asuva naapuri olisikin tuttu, ei hänen kanssaan tarvitse jakaa elämänkokemuksia tai raportoida menemisistä ja tulemisista. Naapuri on naapuri, ei ystävä. Ollaan tultu siis todella kaus niistä ajoista, jolloin koko kylä kasvatti lapset ja kylään tultiin kutsumatta.
Mielestäni hyvät naapurit parantaa asumisen viihtyvyyttä merkittävästi. Ja sosiaalisena ihmisenä kaipaan ympärilleni samankaltaisia naapureita, joiden kanssa voisi jakaa niin arjen ilot kuin surutkin.
Olla lähellä ja läsnä.
Toivottavasti ne, joilla tälläiset hyvät naapurisuhteet on osaavat arvostaa niitä ja pitää niistä huolta.
Millaiset välit teillä on naapureihin ja millainen on hyvä naapuri?
Kiva juttu! Onneksemme meiltä löytyy myös vastaavaa lasten leikittämistä puolin ja toisin. On talonvahtiapua (lomien aikana pidetään sovitusti silmällä toisten koteja), lumenluontia toisten pihasta kun ollaan pois (joka on aika iso juttu, koska ok-talon pihoissa lumenluontia riittää), meillä toimii myös kolmen naapurin naisen kanssa lehtien kierrätys (tilataan eri lehtiä ja luettuamme kierrätetään toisillemme), lisäksi meillä treenataan yhdessä naapurustossa eräiden kellarissa. Myös akuutti apua esim.synnytykseen lähdössä saatin lapsenhoito apua ja itse autoin kun naapurin mies sairastui akuutisti, niin hoidin heidän lapsia. Lainaillaan myöskin tikkaita, peräkärryä jne. puolin ja toisin muutaman naapurin kanssa. Naapurimme on myös kuljettanut lastamme hänen itsensä ohjaamaan liikuntaleikkikouluun. Aina avun ei tarvitse olla vastavuoroista, joskus voi auttaa toista vaikkei itse saisi takaisin apua kyseisiltä henkilöiltä. Jossain muodossa hyvät teot kuitenkin aina palkitaan, ainakin hyvällä mielellä<br />
<br />
Voi olla että nykyään lapsiperheet käyttää aika vähän toistensa apua (?), ei uskalleta &quot;vaivata&quot; toisia. Oon jutellut 50-60.v naisien kanssa ja heidän lapsiensa ollessa pieniä, oli kuulemma tavallista että äidit vuorottelivat lastenhoitoa kun toiset oli töissä niin vuorotellen hoidettiin lapsia.<br />
<br />
-E-
Ja vielä lisäyksenä, kyllä siis jaamme muutakin kuin apua..myös sitä &quot;vertaistukea&quot; 🙂 <br />
<br />
-E-
Hienoa, että jaoit kokemuksesi kanssani. Mielestäni juuri lapsiperheiden tulisi &quot;verkostoitua&quot; lähiympäristönsä kanssa. Lähiapu olisi monesti paras apu. Onko se sitten nykyajan tuomaa ajattelutapaa, että kaikesta pitää selvitä yksin…