Tuusulassa vehreällä pientaloalueella sijaitseva Rauharentola on kerroksellinen skandinaavinen koti, jota asustaa freelancer sisällöntuottaja Satu, yhdessä aviomiehensä ja 4 lapsensa kanssa. Menossa mukana on myös marsusiskokset Onneli ja Anneli sekä suloinen labradoodle Muusa, jotka saavat osansa perheen äidin sisustus- ja diy-projekteista. Satu viettää paljon aikaa yhdessä perheensä kanssa, mutta rakastaa hiljaisia hetkiä ihan vaan omassa seurassaan. Vaikka koti onkin keskiössä Sadun elämässä, on välillä mukava päästä vähän tuulettumaan.
Sadun kirjoittamalla Rauharentola-blogilla on takanaan neljävuotinen historia, johon on mahtunut monta mielenkiintoista isoa ja pientä projektia. Satu toteutti mm. 2016 Kevätmessuilla kasvihuoneen stailausprojektin yhdessä 3 muun bloggaajan kanssa. Rauharentola on koti, jota sisustetaan ja remontoidaan isolla sydämellä kaikille perheenjäsenille sopivalla rennolla tyylillä, paljon itse tehden ja toteuttaen. Sadun persoonalliset ideat ja maanläheinen tyyli ovat innostavia ja helposti mukaansa tempaavia. Rauharentolan vakiintunut lukijakunta kasvaa tasaisesti.
Tervetuloa kylään!
Blogistressi, onko sellaista edes olemassa? Jos ei ole aikaisemmin ollut niin nyt ainakin on. Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lukijoita on tullut paljon lisää ja paineet postausaiheiden, kuvien laadun ja kaiken muun mahdollisen suhteen ovat kasvaneet.
Millaisia asioita ihmiset oikeasti haluavat lukea?
Mikä juuri nyt on in ja mikä taas out?
Miten voin erottua joukosta?
Miten teen blogistani entistä kiinnostavamman?
Seuraan itse useaa eri blogia, joissa sekä kotiäidit että työssäkäyvät äidit bloggaavat hyvällä menestyksellä. Keräävät ympärilleen satoja jopa tuhansia lukijoita. Bloggaavat portaalien riveissä, solmivat hyviä yhteistyösopimuksia, kasvavat ja kukoistavat. Salaa toivon olevani yksi heistä vaikka tiedän matka siihen on pitkä ja kivinen. Se vaatii paljon työtä, laadukasta sisältöä ja ehkä myös ripauksen onnea ja oikeita ihmisiä ympärille.
Blogimaailma on lyhyessä ajassa imaissut minut mukaansa ja itsekseen höpöttelystä on tullut vähän julkisempaa. Ja halu kasvaa ja kehittyä on kova. Samalla haluan kuitenkin pysyä uskollisena tyylilleni ja kirjoittaa oikeista asioista oikeille ihmisille. En halua luoda blogi illuusiota, haavemaailmaa vaan pysyä inhorealistisena.
Ymmärrän sua! Mä mietin samoja asioita joku kuukausi takaperin. Lukijoita tulee lisää pikkuhiljaa, mutta mä ainakin myönnän että olisi kiva että niitä olisi enemmän ja enemmän. Koska sehän tässä hommassa on kivaa, saada palautetta ja kehuja. <br />
<br />
Mulle tulee paineita välillä, en viitsi väkisin keksiä aiheita, koska se paistaa läpi postauksesta. Portaaleissa bloggaavat joutuvat (?) päivittäin postaamaan ja sen ikävä kyllä huomaa että jotkut postaukset on väkisin tehty. Ymmärrän sen kyllä, koska ei mulla ainakaan riitä superhyviä juttuja joka päivälle.
Juurkin noin, lukijamäärän kasvu ja palaute antavat uutta puhtia kirjoittamiseen. Kiva, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Tarmoa kirjoittamiseen ♥
Komppaan edellistä kommentoijaa 🙂 Ainakin yhdessä portaalissa on minimimäärä kuukausittaisille postauksille ja se on aika määrä mikä niitä postauksia pitää tuottaa 🙂
Melkein postaus per pvä olen jo hyvän aikaa kirjoittanut, mutta laadusta en voi mennä takuuseen mutta millaiset vaatimukset sille mahtaakaan olla vai onko mitään?
Tuttuja ajatuksia. Välillä tekisi mieli kysyä lukijoilta minkälaiset aiheet heitä kiinnostavat ja onko joku postaustyyppi ihan kammotus. Toisaalta olen miettinyt, että silloin kun postaan omalla tyylilläni, omalla aikataulullani ja omilla aiheillani, ei blogistressi ehkä iske niin helposti kuin jos yrittäisin elää liiaksi toiveiden mukaan. Mutta silti olisi kiva kuulla niitä toiveita… Ja silti olisi kiva miellyttää ja painottaa kirjoituksia siihen suuntaan, josta lukijat ovat kiinnostuneita… 🙂 Kommenteista tulee kuitenkin aivan mahtavasti lisää inspiraatiota kirjoittamiseen. On ihanaa kun ihmiset jättävät merkin käynnistään. Tsemppiä stressin selättämiseen!
Kiitokset tsempeistä Anu T. Eiköhän tämä tästä ;). Tuota kommentointia toivoisin juuri rutkasti enemmän.
Välillä tulee kyllä tuollaisia mietteitä ja tressiä. Koitan kyllä pitää ne poissa mielestä, koska lähtökohta oli blogata &quot;itselle&quot;, aiheistä mitkä minua kiinnostaa tai painaa mieltä. Väkisin kuitenkin tulee mietteitä, että mikä nyt on vikana jos ei tule kommentteja tai kävijämäärät käy pienempänä. Sen myös tiedostaa, että bloggarit jotka antaa koko elämänsä julkiseksi, niin heidän bloginsa ovat suosituimpia, mutta siien ei pysty lähteä. <br />
<br />
Sinä olet saanut kuitenkin hurjasti lukijoita lyhyessä ajassa.
Kiitos kommentistasi Amalia. Totta tuokin, eli en taida minäkään olla valmis koko elämääni lahjoittamaan kaikkien nähtäväksi. Olen jokaisesta lukijasta kiitollinen, ja onhan lukijoita hurjasti paljon enemmän kuin uskalsin ikinä toivoakaan.