Olen herännyt useana aamuna siihen, kun sade rummuttaa peltikattoon esin hiljaa ja sitten hiukan vaativammin. Moni manaa sateista säätä mutta mä iteasiassa pidän sateen tyynnyttävästä ja rauhoittavasta äänestä ja utuisesta tunnelmasta. Sateen puhdistavasta vaikutuksesta ja siitä kuinka se huuhtoo jotain mennessään ja tuo samalla jotain uutta tilalle. Sateen jälkeen luonto herää eloon ihan uudella tavalla ja aurinkokin tuntuu paljon ihanammalta, odotetummalta.
Eilen avasin terassin ovea ihan vähän saadakseni hetken nuuhkia sateen tuoksua. Sateen kastelema terassi oli kuin peili.
Kaunis.
Sade, kastele maan haljenneet huulet
viljan lempeäksi hymyksi
Sade, älä yllätä koditonta
lehdettömän puun tiellä
Sade, älä hukuta riisiä tyhjiksi kupeiksi
Sade, pese sokeiden silmistä unien imelä
Sade, kastele hyökkääjien aseista ruuti
Sade, pese mullasta iäksi veri
Sade, ojenna kätesi ruusuille ja siemeniä suuteleville
Sade, aivan kuin joku itkisi
ilosta.
– Tommy Tabermann –
Ihania sadekuvia!
Kiitos ♥