Meidän takapiha ei ole viimeisen päälle hoidettu, itse asiassa se on ihan kaikkea muuta. Se on saanut elää omaa elämäänsä ihan rauhassa. Ja olen alkanut pitää siitä sellaisena, täydellisen epätäydellisenä.
Riippalehtikuusi on mun ehdoton lemppari. Sen vihreä pehmeys on vaan niin kertakaikkisen ihana. Ja juuri näin alkukesästä se on oikeastaan parhammillaan. Raikaan vaaleanvihreänä kauniisti laskeutuvana putouksena.
Muutama viikko sitten äidin kasvimaalta muuttanut raparperi on kotiutunut varaston nurkalle hyvin.
Takapihalla yhdistyy oikeastaan kolme elementtiä: kylmän harmaat kivet, lämpimänvihreät havut ja lehdet sekä raikkaan valkoisena kukkivat puut ja pensaat.
Tällainen pieni puutarhakierros meidän pienessä puutarhassa tänään.
Ihanaa päivää ja aurinkoisia ajatuksia.
Tosi nättiä, ja meilläkin saa piha oikein mielellään vähän rönsyillä kun vanhassa talossa asutaan. 🙂
Kiitos Melissa. Mä olen vasta nyt huomannut, että ei niin huoliteltu pihakin voi olla kaunis.