Eilen postia hakiessani mainosten välistä pilkisti kirjekuori johon kirjoitettu teksti tuntui kovin tutulta mutta en vain millään saanut päähäni kenen käsialalla se oli kirjoitettu. Niin tiedän, avaamallahan selviää kuka lähettäjä on. Mutta silti pyörittelin kirjekuorta hetken jos toisenkin miettien ja pohtien. Lopulta päätin kuitenkin vain avata kuoren ja katsoa.
Sisällä oli jouluterveydys pitkäaikaiselta työkaveriltani, sielunsiskolta & ”kalakaverilta”. Korttia lukiessani pystyin kuulemaan kirjoittajan äänen ja nähdä sieluni silmin hänelle tyypillisen eläytyvän kerronnan. Hassua ja samalla liikuttavaa. Kortin mukaan oli liitetty perhepotretti jo kovaa matkalla aikaisuuteen olevista lapsista ja ylpeistä vanhemmista. Vastahan nuo lapset olivat pienen pieniä.
Hassua kuinka yksi kortti ja kuva voi herättää niin paljon liikutuksen tunteita.
a sydämeen Joulusta Jouluun jää.
Aivan ihana postaus. 🙂