Torista se sitten vihdoin löytyi. Vanha kahden istuttava pulpetti, paripulpetti, stereoille. Valkoiseksi maalattu, jossa rakastamisen jäljet näkyvät juuri sopivasti. Ei liian iso, ei liian pieni vaan juuri sopiva stereoiden huoneeseen.
Olemme tällaista etsineet jo hyvän aikaa, mutta sopivan hintaisia ei ole aiemmin löytynyt.
Tämä yksilö oli hyväkuntoinen ja edullinenkin.
Tämä yksilö oli hyväkuntoinen ja edullinenkin.
Minulla oli lapsuudessani huoneessamme paripulpetti, jossa istuimme veljeni kanssa vierekkäin piirtelemässä. Kannen alle kätkettiin kaikki tärkeimmät ja salaisimmat aarteet. Kun me kasvoimme ulos pulpetista se taidettiin pistää polttopuiksi. Eivät olleet pulpetit muodissa silloin. Toivottavasti stereotkin saavat kokea kivoja hetkiä oman pulpettinsa ääressä.
Rauhaisaa sunnuntaita.
Vielä tänään ehdit osallistumaan Lorun tonttulakki arvontaan. Se onnistuu parhaiten klikkaamalla kuvaa sivupalkista.
Juuri tuollaista olen minäkin metsästänyt. 🙂
Ihana eikös ;).
Mieltä lämmittää miten pulpetti saa jatkaa tarinaansa juuri sille tarkoitetussa uudessa kodissa. Paljon mieleenpainuvia, ikuistettavia hetkiä perinteen jatkuessa: ♥
On se nätti! 🙂
Niinhän se on.
On kyllä ihana! <br />
Meille tulee tuollanen yhdenhengen pulpetti. :)<br />
<br />
Tiina
Yhdenhengen pulpetin ottaisin myös mielelläni vierashuoneeseen. Ihan vaan rekvisiitaksi.
Aika samannäköinen paripulpetti on ollut siskollani ja veljelläni. Ja samainen pulpetti oli siskon lapsilla. Ja seuraavaksi se saapuu meidän kotiin, ensin siitä pitää poistaa vanhat maalit pois. Tällä hetkellä se on kirkkaan keltainen…
Hiomisessa ja uudelleen maalaamisessa onkin työtä. Vaikka mukavaa puuhaahan se on.