Perhepäivä Willassa

Sunnuntai oli varattu perheelle ja perheen yhteiselle tekemiselle. Aamupäivällä  koko konkkaronkka autoon ja nokka kohti Hyvinkäätä ja Willaa. Ohjelmassa pienimuotoista shoppailua ja varsinkin stereoiden lempi puuhaa nimittäin ravintolassa syömistä. Kameraa ei matkaan otettu, joten kuvat on räpsitty ihan vaan puhelimella.

IMG_20140126_132336.jpg
IMG_20140126_132413.jpg
Melkein neljä vuotiaan elämänfilososiaa: Miehet tekee ruokaa ja tytöt syö.

Melkein tyhjä kauppakeskus sopi meille paremmin kuin hyvin. Lasten kanssa shoppailukin voi siis onnistua, kunhan on vaan tarpeeksi tilaa ympärillä. Ja se leikkipaikka, lääke niin moneen vaivaan.

IMG_20140126_122217.jpg
paidat: hm // jeggings: Glitzy Chicks

Stereot intoutuivat viihdyttämään muutamia muita shoppailemaan eksyneitä kuuluisalla kukkaniitty kohtauksellaan ja katuperformanssi esityksillään vielä ennen kotiinlähtöä.

Mukaan kaupoista tarttui mm. muutamat Stiga liukurit odottamaan loppu viikon lumisateita ja pulkkamäkeä.

Shoppaillaanko teillä lasten kanssa vai ilman?

What a cat says?

Miauuuu….

Pukeutumisen ei aina tarvitse olla niin vakava juttu. Ei ainakaan kotipukeutumisen. Sain mieheltäni joululahjaksi paketin, jonka pakettikortin olisi jo pitänyt laittaa hälytyskellot soimaan. Kotikissalle siinä sanottiin.

Paketista paljastui aikuisten potkupuvuksikin tituleerattu jumpsuit. Eikä mikä tahansa sellainen, vaan fleece jumpsuit pienin kissa yksityiskohdin. Kyllä vaan, kissapuku. Kaltaiseni konservatiivisen pukeutujan painajainen.

catsuit+2+016.jpgcatsuit+2+012.jpg

Ehkä mauttomin lahja ikinä, mutta silti niin ihanan pehmeä & mukava. Juuri täydellinen kotivaate siis. Pyykkivuoren valloitus, imuroiminen ja muut arkiset kotiaskareet onnistuu tässä asussa oikein hyvin. Ja, kun se saa myös kanssaasukkaiden suupielet nousemaan kohti kattoa niin eipä siitä voi olla pitämättä.

catsuit+2+003.jpg

catsuit+011.JPG

Loppujen lopuksi, eihän tämä elämä nyt niin vakavaa ole etteikö se kestäisi yhtä kissapuvussa hääräävää äiti-ihmistä. Eihän?

Kepeää alkanutta viikkoa.

Haaveilua

Eikös joskus pidäkin hiukan haaveilla  ja olla vaan?

”I’m a light sleeper but a heavy dreamer

Pyhitimme perjantai päivän haaveilulle. No joo stereoiden kanssa leivottiin pullaa mutta muuten oltiinkin sitten  ihan vaan relax. Köllöteltiin yhdessä olohuoneen lattialla ja mietittiin kukin omia juttujamme. Isojen tyttöjen haaveita, pienten tyttöjen haaveita & pienen pojan hajatelmia. Ihanaa vaihtelua usein niin hektiseen arkeen.
Mistä sitten haaveilen? Haaveilen ihan pienistä arjen piristyksistä. Haaveilen uudesta kampauksesta ja ehkä myös hiusväristä. Hiukseni ovat saaneet kasvaa villinä, vapaana ja ihan oman värisenä jo pitkään. Muutos piristäisi varmasti. Haaveilen eheyttävästä kasvohoidosta sillä väsymys ja stressi näkyvät kasvoillani päivä päivältä enemmän ja tuntuu, että enää edes meikki ei peitä niitä alleen. Enpä oikein taida osata edes meikata enää. Oi miten ihanaa olisikaan viettää päivä itseään hoitaen ja hellien. Saada kaunis meikki ja kampaus, pukeutumisneuvontaa, uusia vaatteita ja ja ja….
Olen aina ollut haaveilija tyyppiä. Tykkään tehdä suuruudenhulluja tulevaisuuden suunnitelmia, maalata taivaanrantaa ja unelmoida. Toisaalta olen vähän haihattelija, mutta toisaalta taas olen valmis tekemään paljonkin töitä unelmieni toteutumiseksi. Unelmia ja haaveita tulee ja menee. Toiset ovat pysyvämpiä ja toiset taas eivät.  Ehkä unelmat ja haaveetkin ovat muuttuneet hiukan realistisemmiksi tässä vuosien saatossa. Kokonaisen valtakunnan sijaan puolikaskin riittäisi.

100668-o.jpg
                                                                Mistä sinä haaveilet?