Minimiehen kastejuhla

Lauantaina 16.3. oli meidän pienen poikamme ensimmäinen suuri juhlapäivä, kun hänet kastettiin. Kastejuhla pidettiin kotonamme sukulaisten läsnäollessa.

PicMonkey+Collage+3.jpg
Kastejuhlan ehkä liikuttavin hetki oli, kun isosisko F luki pienen rukouksen.           
PicMonkey+Collage+2.jpg
Kastemekkona oli neulottu perintömekko, jossa myös minut ja veljeni on kastettu.
PicMonkey+Collage.jpg 
Kakut juhliin teki ystäväni sekä mieheni sisko.
kollaasi+2.jpg
Minimies sai nimekseen Aatos ja lisäksi kaksi muuta nimeä, joita en blogissa julkaise.

Elämän mutkainen polku
odottaa kulkijaa.
Kauneuden salaisuus kerran
sinulle aukeaa.
Päiväin ja vuosien kierron
kanssamme lapsonen jaat.
Sylissä hellyyden,
piirissä rakkauden,
suureksi varttua saat.

 Kiitos kaikille, jotka teitte juhlista ikimuistettavan.

Kuraa ja kimallusta

Olen tässä päivänä muutamana pohtinut sitä, että millainen blogi saa paljon lukijoita? Siloiteltu, imelä, ylitäydellinen? Onko todella niin, että täytyy luoda prinsessakakkumainen ylimakea blogi, jotta ihmiset siitä kiinnostuisivat?

prinsessakakku.jpg

Onko totta, että kukaan ei kaipaa kirpputoreja, h&m:ää, kuraa ja räkää. Sitä ihan oikeaa elämää? Kaikki haluavat elämänsä näyttävän täydelliseltä…vaikka oikeasti se ei sitä olisikaan. Ja, kaikki haluavat lukea sellaisesta elämästä, jossa kaikki oikean elämän elementit on piilotettu merkkivaatteiden sisään tai lakaistu ylikalliiin design maton alle?

Meidän elämä ei ole täydellistä, ei edes lähelläkään sitä. Enkä tiedä haluaisinko sen olevankaan. Minusta on mukava kirjoittaa OIKEISTA asioista niiden OIKEILLA nimillä. Meidän epätäydellisen täydellisestä elämästä. Sen kiilteestä ja kimalteesta mutta myös kurasta ja räästä.

Väillä tuntuu vain siltä, että se ei jaksa kiinnostaa ketään. Ihmiset lukevat ja tavoittelevat mielummin sellaista jota ei oikeasti olekaan. Vai onko?

 images?q=tbn:ANd9GcSg0n7qeBT-0RaF6-CWj9M

Ovatko blogit lukijoilleen päiväunelmaa? 20 euron markettilaukun kanssa ja toppatossut jalassa haaveillaan Guesseistä ja Burberryistä. Että, kunpa minullakin olisi. Siitä samaisesta syystähän saippuasarjatkin ovat suosittuja.

Tekeekö kuori ihmisen ajatuksista kiinnostavampia? Saako Lexington ja Gant ajatuksiin syvemmän merkityksen? Siinä pohdittavaa ihan meille jokaiselle, minullekin.

Kuraa ja kimallusta seuraa jatkossakin, kiitos jos jaksat lukea!