Keräsin nämä kuvat tähän odottamaan auringonpaistetta ja inspiraatiota 😉
Rauharentola
Tuusulassa vehreällä pientaloalueella sijaitseva Rauharentola on kerroksellinen skandinaavinen koti, jota asustaa freelancer sisällöntuottaja Satu, yhdessä aviomiehensä ja 4 lapsensa kanssa. Menossa mukana on myös marsusiskokset Onneli ja Anneli sekä suloinen labradoodle Muusa, jotka saavat osansa perheen äidin sisustus- ja diy-projekteista. Satu viettää paljon aikaa yhdessä perheensä kanssa, mutta rakastaa hiljaisia hetkiä ihan vaan omassa seurassaan. Vaikka koti onkin keskiössä Sadun elämässä, on välillä mukava päästä vähän tuulettumaan.
Sadun kirjoittamalla Rauharentola-blogilla on takanaan neljävuotinen historia, johon on mahtunut monta mielenkiintoista isoa ja pientä projektia. Satu toteutti mm. 2016 Kevätmessuilla kasvihuoneen stailausprojektin yhdessä 3 muun bloggaajan kanssa. Rauharentola on koti, jota sisustetaan ja remontoidaan isolla sydämellä kaikille perheenjäsenille sopivalla rennolla tyylillä, paljon itse tehden ja toteuttaen. Sadun persoonalliset ideat ja maanläheinen tyyli ovat innostavia ja helposti mukaansa tempaavia. Rauharentolan vakiintunut lukijakunta kasvaa tasaisesti.
Tervetuloa kylään!Lue lisääOta yhteyttä
Elämää esiteinin kanssa vol. 1
Mihin katosikaan kiltti ja aurinkoinen tyttö..
Nyt seuraa etukäteis- VAROITUS. Seuraavaa tekstiä ei ole pakko lukea. Se saattaa sisältää korvia ärsyttävää ja päänsärkyä aiheuttavaa valitusta ja kitinää.
Onko pakko, jos ei halua?!?!?
En haluaisi olla juuri nyt teini-ikää lähestyvän tyttölapsen äiti. Miksi kukaan ei varoittanut minua tästä? Tai ehkä parempi olisi kysyä: Olisinko uskonut, jos minua olisi varoitettu?
Esikoisemme on tähän asti ollut ns. helppo lapsi. Ei suurempaa uhmaa kaksi vuotiaana, ei tunteita keikuttavaa koulun aloitusta. Mutta nyt JO vajaa kymmenen vuotiaana lähestyvä teini-ikä alkaa nostamaan rumaa päätään.
Ensioireita on ollut jo jokin aikaa näkyvissä. ENSIMMÄISTÄ kertaa on vängätty asioista, joista ei ennen tarvinnut edes keskustella. Naama on useasti rusinana ja kaikille tiuskitaan ilman mitään erityistä syytä.
Mielialat vaihtuvat koko ajan ja paha mieli tulee ihan pienistäkin asioista. Ei se tietenkään ole lapsellekaan helppoa, mutta meille aikuisille se on todella raskasta.
”Menolippu Mombasaan” tuntuu välillä ainoalta järkeältä ratkaisulta.
Saanko äitinä alentua esiteinin tasolle ja alkaa huutamaan ja paiskomaan ovia!
Onko aina pakko olla esimerkkinä ja käyttäytyä kypsästi? Mitä jos ei vaan tahdo?
Välillä tekisi mieli antaa takaisin vaikka kuinka paljon rakastaakin…
Ehkä vedän vaan syvään henkeä, ja puhallan ulos oikein pitkkään…& otan kupin kahvia. Kyllä tämä tästä, jonain päivänä….
Quinny Zapp
Jo ennen minimiehen syntymää haaveilin Quinny Zapp matkarattaista. Kävimme niitä ja Zappien uusinta versiota Quinny Zapp Xtraa ”koeajamassakin” lastentarvikeliikkeessä. Perus Zappien huono puoli on se, ettei istuinta saa kallistettua. Kun taas uusien Xtra matkarattaiden istuinta saa kallistettua useampaan asentoon, sen voi kääntää joko työntäjään päin tai poispäin. Molempien runkoon saa kuitenkin adaptereiden avulla kiinni meille jo aikaisemmin hankitun Cypex aton turvakaukalon.
Ja perus Zappin runkoon voi aina hankkia Xtran istuinosan varaosana erikseen. Nämä rattaat ovat tosi pikkuruiset kasattuna, ketterät ja kevyet. Erittäin tärkeää meille olikin se, että rattaat menevät pieneen tilaan kasattuna. Sillä vaikka hankimmekin isomman auton, bussiauton, kuten stereot sitä nimittävät ei meillä tavaratilaa ole edelleenkään kovinkaan paljon. Käytössä nämä olisivat meillä lähinnä kauppareissuilla.
Päädyimme siihen, että meille muuttaa oranssit perus Quinny Zappit.
Käyttökokemuksia sitten myöhemmin, kun olemme pääseet liikenteeseen.