Luin eilen tuttavani Facebook päivityksen, joka meni aikalailla tähän tyyliin ”Tänään voi taas kirjoittaa monta hyvää asiaa ylös ja pistää ne purkkiin. Mm. ihanat naapurit yllättivät hakemalla Mikon (lapsen nimi muutettu) illalla ulos ja antamalla hetken omaa aikaa ,vaikkakin se meni kotitöiden parissa.

Tämä sai minut pohtimaan asiaa ja perus kateellisena ihmisenä ensimmäinen ajatus oli, että miksei meilläkin ole tuollaisia naapureita. Totuus nykyaikana taitaa olla vaan sellainen,että tuollaisia naapureita ei kasva joka oksalla ei edes joka puussa.

Hyvät ja lämpimät naapurisuhteet taitavat olla nykypäivänä erittäin harvinaisia vai olenko väärässä? Tarkoitan sellaisia naapurisuhteita joissa jutellaan pihalla lasten leikkiessä,vietetään aikaa yhdessä, hoidetaan toinen toisensa lapsia jos tarve vaatii, lainataan jotain jos tarvitaan, kävellään sisälle jos ovet ei ole lukossa. Ollaan ”yhtä suurta perhettä”.

Oletan, että nykyaikana vallitsevampi käsitys hyvästä naapuruudesta on, että vaikka aidan takana asuva naapuri olisikin tuttu, ei hänen kanssaan tarvitse jakaa elämänkokemuksia tai raportoida menemisistä ja tulemisista. Naapuri on naapuri, ei ystävä. Ollaan tultu siis todella kaus niistä ajoista, jolloin koko kylä kasvatti lapset ja kylään tultiin kutsumatta.

Mielestäni hyvät naapurit parantaa asumisen viihtyvyyttä merkittävästi. Ja sosiaalisena ihmisenä kaipaan ympärilleni samankaltaisia naapureita, joiden kanssa voisi jakaa niin arjen ilot kuin surutkin.

Olla lähellä ja läsnä.

Toivottavasti ne, joilla tälläiset hyvät naapurisuhteet on osaavat arvostaa niitä ja pitää niistä huolta.


Millaiset välit teillä on naapureihin ja millainen on hyvä naapuri?