Tuusulassa vehreällä pientaloalueella sijaitseva Rauharentola on kerroksellinen skandinaavinen koti, jota asustaa freelancer sisällöntuottaja Satu, yhdessä aviomiehensä ja 4 lapsensa kanssa. Menossa mukana on myös marsusiskokset Onneli ja Anneli sekä suloinen labradoodle Muusa, jotka saavat osansa perheen äidin sisustus- ja diy-projekteista. Satu viettää paljon aikaa yhdessä perheensä kanssa, mutta rakastaa hiljaisia hetkiä ihan vaan omassa seurassaan. Vaikka koti onkin keskiössä Sadun elämässä, on välillä mukava päästä vähän tuulettumaan.
Sadun kirjoittamalla Rauharentola-blogilla on takanaan neljävuotinen historia, johon on mahtunut monta mielenkiintoista isoa ja pientä projektia. Satu toteutti mm. 2016 Kevätmessuilla kasvihuoneen stailausprojektin yhdessä 3 muun bloggaajan kanssa. Rauharentola on koti, jota sisustetaan ja remontoidaan isolla sydämellä kaikille perheenjäsenille sopivalla rennolla tyylillä, paljon itse tehden ja toteuttaen. Sadun persoonalliset ideat ja maanläheinen tyyli ovat innostavia ja helposti mukaansa tempaavia. Rauharentolan vakiintunut lukijakunta kasvaa tasaisesti.
Tervetuloa kylään!
Moni blogi hiljenee viimeistään näin juhannuksen kynnyksellä, mutta vaikka blogimaailmassa olisikin hiljaista kuin huopatossutehtaalla mä olen päättänyt kirjoitella keveistä kesäaiheista läpi kesän. En ehkä säännöllisesti päivittäin mutta muutaman kerran viikossa ainakin. Monet teistä viettävät varmasti myös näin kesällä blogivapaata aikaa mutta toivottavasti mun ei tarvitse kuitenkaan ihan yksikseni täällä höpistä. Kommentoikaa ja kyselkää siis ahkerasti. Tyhmiä kommentteja ei ole olemassakaan. Ja niin jos sulla on tässä matkan varrella tullut mieleen joku hyvä tai miksei huonokin postaustoive niin niitäkin saa esittää.
Ihmetellään yhdessä mansikoiden kasvua.
Edellinen toimikoon aasinsiltana seuraavalle asialle josta haluaisin puhua. Ei ihan keveää kesäjutustelua mutta asiaa kuitenkin. Nimittäin siitä kuinka kommenttien määrä on vähentynyt. Ei niitä ole koskaan järin paljon ollutkaan mutta nyt entistä vähemmän.Tätä samaista kommenttikatoa on liikkeellä useassa muussakin blogissa. Tiedän, että blogeja seurataan paljon, ja kaikkiin seuraamiinsa blogeihin ei millään jaksa tai ehdi jättää puumerkkiä käynnistään. Monet bloggaajat sanovat, että kommentit ovat blogin suola ja niinhän se oikeastaan onkin. Olisi mukava pystyä herättämään keskustelua, ihmetellä ja kummastella yhdessä. Tiedettehän, että yksinpuhelu on pidemmän päälle turhauttavaa. Blogissani vierailee kuitenkin viikottain tuhansia lukijoita ja silti kommentteja tulee vain muutamia. Missä siis vika? Mistä johtuu kommentoimattomuus? Osaisitko sinä avata asiaa ihmettelevälle?
Raikasta kesä keskiviikko iltaa <3.
Heippa, olen miettinyt ihan samaa! Siis tätä kommenttikatoa 😀 Minun blogiini ei ole ikinä kommentoitu kovin suuria määriä, mutta kuitenkin joka postaukseen jotakin, paitsi nyt viimeaikoina. Minullakin kävijämäärät päivittäin ainakin sen kaksisataa. Välillä tuntuu, että kenelle sitä oikein bloggaa, kun ei kukaan sano mitään 😀
Ehkä meidän täytyy itsekin aktivoitua ja katsoa vaikuttaako se. Tai sitten vaan kirjoitellaan yksi aivan grazy postaus ja katsotaan mitä tapahtuu.
Omaan blogiini kommentoi useimmin ne ihanat ihmiset, joiden blogeja itsekin kommentoin säännöllisesti. Jonkinmoinen vuorovaikutuksen kirjoittamaton laki pätee siis ilmeisesti tähänkin asiaan 😀 Itse seuraan reippaasti yli sataa blogia, mutta kommentoin jostain syystä useimmiten vain niitä muutamaa, jotka tunnen jollain tavalla kaikkein helpoiten lähestyttäviksi/tutuiksi. Joskus olen ihmetellyt sitä, että joku postaus roikkuu pitkään luetuimpien listalla ja sitä ei kommentoi juuri kukaan. Ennen vaivasin itseäni näillä asioilla paljonkin. Nykyään ei enää niinkään häiritse, vaikka toki ne kommentit ovat aina kivoja saada.
Tuo on totta Kati, mutta sekin pätee vaan blogillisten lukijoiden välillä. Tiedän, että mun lukijoista suurin osa on kuitenkin niitä blogittomia. Tämän kanssa täytyy oppia elämään ja onneksi yksinpuhelu ei muutenkaan ole vieras käsite ;).
Totta! Ketä ne sadat muut ovat, jotka käyvät blogia lukemassa? 😀 Arvontojen yhteydessä moni kertookin lukevansa säännöllisesti, muttei kommentoi juuri koskaan mihinkään.
Juurinkin näin :).
Yes, täälläkin huomattu kommentoinnin hiljeneminen ja ajattelin itsekin postata aiheesta!<br />
<br />
Mä uskon myös tuohon "kirjoittamattomaan lakiin", että kyllä se vaan niin menee että jos esim. kommentointi on vain yksipuoleista niin kyllä siinä monesti tulee turhautunut olo, kun vastakommentteja ei tule! Ja tästä syystä jää kommenttien jättäminen itselläkin minimiin. <br />
<br />
Minä saan mielestäni tosi kivasti kommentteja lähestulkoon joka postaukseen, mutta olen itse myös ahkera kommentoija. En voisi ikinä kuvitella, etten jättäisi kommentteja muiden blogeihin ja silti odottaisin muiden jättävän niitä minulle. Eli kyllä se vaan niin menee, että itse täytyy olla aktiivinen myös sillä saralla. Moni vetoaa tuohon " ei ehdi jättää kommentteja ", mutta mä en usko siihen. Aina on aikaa, jos haluaa. Itse bloggaajana tiedän kuinka kivalta kommentit tuntuvat niin senkin takia jätän 'aina' edes pienen puumerkin!<br />
<br />
Täytyypäs jaatkaa aloittamaani postausta! Mielenkiintoinen aihe!
Välillä kissa kannattaa nostaa pöydälle ;). Usein siitä oppii kaikki. Kommentit piristää aina kummasti ja siksi mäkin yritän niitä aina laittaa lukemiini blogeihin. Jatketaan me aktiivista kommentointia ja toivotaan, että kommentteja tulee myös meille.
Kommentittomuus on ikävää! Itse olen aloitteleva bloggailija (tai no, aloitteleva ja aloitteleva, on minulla blogeja ollut vuosia) ja intoudun aina joka kommentista. Varsinkin, jos näkee lukukertojen nousevan kolminumeroisiin lukuihin, sitä toivoisi edes jollakulla olevan jotakin sanottavaa.<br />
<br />
Ei se ajasta voi kiinni olla – kun kerran on aikaa lukea bloggauksia, voisi sitä luulla olevan aikaa myös jättää pienoinen puumerkki!
Näinpä. Kukaan ei pyydä romaanin kirjoittamista vaan vaikkapa muutaman sanan lauseen. Mukavaa juhannusta.
Itse jotenkin miellän lukevani ns lehtiä, kun käyn lukemassa blogeja. Kommentoin ehkä ääneen itselleni tai äänettömästi, mutta en oikein koskaan koe sitä asiaa niin että kirjoittaisin sen myös. Paitsi silloin tällöin. 🙂 En kirjoita itse blogia, mutta kyllä sitä varmaan itsekin kaipaisi palautetta. Vai onko some totuttanut meidät siihen että pitää jättää puumerkki (peukuttaa, tykätä, kommentoida…) Eihän lehtijuttujen kirjoittajatkaan saa välttämättä kommenttia mistään.
Hyviä pointteja tuossakin. Kiitos siis niistä Blogiton lukija. Mukavaa juhannusta!
Ensinnäkin mä tykkään ihan hirveästi sun blogista. Olen usein miettinyt miksi, mutta en osaa asiaa eritellä. Kokonaisuus on jotenkin kiva, aiheet, kirjoitustyyli, diyt ja tavallinen elämä. Mulla on ainakin kynnys kirjoittaa julkisesti, en tiedä miksi. Meni kauan ennen kuin tajusin, että voin myös tykätä sydämenkuvasta. Sitäkin tulee liian harvoin tehtyä johtuen kiireestä. Mulla ainakin tulee ikävä, jos päätät lopettaa.
Voi Sanna, mä ihan liikutuin sun kommenttia lukiessani. Sydämenkuva on hyvä tapa kertoa, että postaus on luettu ja ehkäpä myös tykätty. Sen klikkaaminen vie vain sekunnin murto-osan joten siihen pystyy kaikki. Lopettaminen ei ole edes vaihtoehto tällä hetkellä. Täytynee teitä vaan herätellä välillä. Oikein ihanaa juhannusta sinulle ♥.
Kiitos samoin ♥
Niin ja vielä edelliseen, että todellakin voi olla kiireestä kiinni. Ainakin itse luen tai selaan päivittäin sellaisen määrän blogeja, että aikaa kyllä menisi paljon, jos kaikkiin tekstin kirjoittaisi.