Herää pahvi, sisusta valokuvilla

Olin jo hetken poistamassa suurinta osaa valokuvistamme, jotka ovat kehystettynä seinällämme. Onneksi höyrytessäni pysähdyin kuitenkin hetkeksi miettimään asiaa vähän tarkemmin. Valokuvathan ovat oikeastaan se elementti, joka tekee kotimme sisustuksesta ainutlaatuisen. Huonekalut, tekstiilit yms. ovat kenen tahansa hankittavana kaupassa mutta valokuvat ovat ainostaan meidän. Miksi ihmeessä siis poistaisin jotain sellaista jolla kodistamme tulee uniikki? Ne ovat juuri niitä sisustuksen persoonallisia, herkullisia yksityiskohtia joita kellään muulla ei ole. Ne tekevät tästä kodista juuri meidän.

Kehystetyistä tärkeimmistä  valokuvista voisi  rakentaa seinälle valokuvakollaasin, jolloin ne olisivat nätisti sijoitettuna yhteen paikkaan. Kollaasin rakentamista varten googlettamalla löytyy monia hyviä ohjeita mm. täältä, mikäli omaan somittelusilmään ei ole luottamista.

Usein valokuvakollaasin paikaksi valkoituuu portaikko mikäli sellainen siis talosta löytyy. Meillä portaikko on varsin kapea ja tiivis tila, joten valokuvien laittaminen tekisi siitä entistä ahtaamman oloisen. Kuvakollaasille täytynee siis kehitellä jokin muu paikka .Laitan ajatuksen valokuvaseinästä muhimaan ja kerron teille heti millaiseen ideaan päädyn kunhan lamppu syttyy.

7794f18d628c4ac3c678ccf4124b8c0c.jpg
kuvat: pinterest

Miksi poistaa siis rakkaimmat kuvat ja piilottaa ne laatikon pohjalle tai  laittaa ne albumiin unohduksiin, kun ne voi yhtä hyvin laittaa kauniisti esille? Noh ,meillä kaikilla on välillä niitä ei niin kirkkaita hetkiä, minullakin.

Valoa päivääsi.

Feelings/tunnekortit

Hassu juttu miten pieni juttu voikaan muuttaa monta asiaa. Ystäväni hehkutti kuinka tunnekortit ovat helpottaneet hänen neljä vuotiaan kiukkukohtauksia ja päätin askarrella stereoillekin omat tunnekortit. Meidän stereothan on tunnetusti melko tempperamenttistä tyyppiä.

Niillä korteilla ollaankin sitten yhdessä harjoiteltu tunnistamaan ja nimeämään tunteita ja jopa miettimään syitä niihin tunteisiin ja myös sitä kuinka se tunne saataisiin häviämään. Kuva auttaa kertomaan.

PicMonkey+Collage.jpg

Jännä juttu miten kortteja katsottaessa viha ja kiukku usein kaikkoaakin. Jostain kumman syystä stereot haluavat mielummin olla ”se iloinen nalle”. Muutaman kerran he ovat jopa syvällisesti analysoineet että ensin olin tuo vihainen nalle sitten musta tuli tuo surullinen nalle mutta haluan olla tuo iloinen nalle.

Kun jommalle kummalle tulee kiukku, huutaa toinen innoissaan: äiti otetaanko kortit esille? Ja niin taas katsellaan ja ihmetellään kaikki yhdessä. Meidän korteista löytyy kolme perustunnetta; iloinen, surullinen ja vihainen. Toki kortteja voisi olla enemmänkin mutta nuo riittänee hyvin meidän tarpeisiin.

Välillä mietitään yhdessä millaiseksi kiukku tekee muut ympärilläolijat. Miltä se tuntuu äidistä, isästä, siskoista ja pikkuveljestä. Niiden pohtiminen vaatii jo hiukan enemmän.

Kortteja voi käyttää niin monella tapaa ja jokainen löytää varmasti kokeilemalla juuri sen parhaiten toimivan tavan. Kortteja myydään valmiinakin mutta ne voi myös helposti askarrella aivan itse.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Miltä sinusta tänään tuntuu?

Vihdoinkin

Untitled.jpg

Huomenna se sitten vihdoin asennetaan, kauan odotettu eteisen lattia. Lattiaksi valikoitui antrasiitin värinen laatta. Ja uusi kaappikin odottaa jo kokoamista. Muutamia pieniä sisustusjuttuja kuten verhot, istuintyyny ja muutama sisustuskortti täydentämään jo entuudestaan eteisessä olevaa kollasia on tilattu. Sormet syyhyten odotan kärsimättömänä uutta eteistä.

Uusitun eteisen tyyli ja tunnelma tulee olemaan jotakuinkin tämän kaltainen:

PicMonkey+Collage.jpg

Eteinen saa taas vähän uutta ilmettä. Lupaan palailla yksityiskohtiin kunhan kaikki uudet ja vanhat jutut on paikallaan.

Leppoisaa sunnuntaita ihanaiset.