Tuusulassa vehreällä pientaloalueella sijaitseva Rauharentola on kerroksellinen skandinaavinen koti, jota asustaa freelancer sisällöntuottaja Satu, yhdessä aviomiehensä ja 4 lapsensa kanssa. Menossa mukana on myös marsusiskokset Onneli ja Anneli sekä suloinen labradoodle Muusa, jotka saavat osansa perheen äidin sisustus- ja diy-projekteista. Satu viettää paljon aikaa yhdessä perheensä kanssa, mutta rakastaa hiljaisia hetkiä ihan vaan omassa seurassaan. Vaikka koti onkin keskiössä Sadun elämässä, on välillä mukava päästä vähän tuulettumaan.
Sadun kirjoittamalla Rauharentola-blogilla on takanaan neljävuotinen historia, johon on mahtunut monta mielenkiintoista isoa ja pientä projektia. Satu toteutti mm. 2016 Kevätmessuilla kasvihuoneen stailausprojektin yhdessä 3 muun bloggaajan kanssa. Rauharentola on koti, jota sisustetaan ja remontoidaan isolla sydämellä kaikille perheenjäsenille sopivalla rennolla tyylillä, paljon itse tehden ja toteuttaen. Sadun persoonalliset ideat ja maanläheinen tyyli ovat innostavia ja helposti mukaansa tempaavia. Rauharentolan vakiintunut lukijakunta kasvaa tasaisesti.
Tervetuloa kylään!
Kun näin nämä ensi kertaa vuosia sitten mieheni astioiden joukossa olin heti sitä mieltä, että ei ei ei ja nämä lasiastiat ovat pölyttyneet kaapissamme niistä päivistä lähtien. Nyt kuitenkin kaappia siivotessani rupesin katselemaan näitä laseja ihan eri silmin. Se mikä ennen oli mielestäni ehdottomasti liian koristeellinen, mauton ja vanhanaikainen oli muuttunut ihanaksi vintageksi jota olisikin ehkä mainio yhdistellä uudempiin tai yksinkertaisenpiin astioihin. Yhdistettynä vaikkapa valkoiseen Teemaan saattaisi hyvinkin olla toimiva kokonaisuus. Nyt puhun siis Tapio Wirkkalan 60-luvun lopulla sunnittelemasta Ultima Thule sarjasta. Meiltä löytyy lasien lisäksi myös tämän sarjan kaadin.
Tämä Ittalan klassikko sarjahan on yksi suomaisen lasimuotoilun ikoneista ja saanut myös kansainvälistä arvostusta. Ja, koska niitä on yhä saatavilla, sarjan keräämisen jatkaminen onnistuisi kätevästi (myös vanhempieni kaapista löytyy pieni otos tätä sarjaa). Ehkä kuitenkin pitäydyn käyttämään näitä laseja harkitusti hyvin yksinkertaisen kattauksen kruununa. Sillä mielestäni juuri silloin ne ovat parhaimmillaan.
Samaa uusin silmin näkemistä odottavat kaapissa vielä mm. Sarpanevan Kekkerit-sarjan jälkiruoka-astiat ja snapsilasit.
Millasia tunteita Ultima Thule sinussa herättää?
Mä sain 10 vuotta sitten perinnöksi isoisoäitini Ultima Thulen (vesi)laseja 11 kpl ja mehu/vesikannun. Lasit on kahdessa hienossa laatikossa (niissä ne sit jäikin kaapinperälle). Aina muuttojen yhteydessä pesin ne, mut en koskaan käyttänyt. Kunnes noin viitisen vuotta sitten ostin yhden hajonneen lasin tilalle uuden, ja pikkuhiljaa rupesin jopa pitmään laseista. Lasit siis on ihan samanlaisia, mutta kannu on muuttunut vuosien kuluessa erinnäköiseksi (huonommaksi mun mielestä). Laseja ei oo vielä pahemmin käytetty, mutta kannua sitäkin enemmän. Ja nyt miehellä on kielto koskea kannuun, kun hän meni kolauttamaan kahvaa, ja lasin läpi näkyy että kiinnitykseen tuli särö 🙁 Saa nähä kuinka kauan kahva kestää. Kekkeriä multa löytyy myös, perintönä saatu nekin…
Nämä ovat kivoja, menevät juurikin pienissä annoksissa 🙂
Mulla sama, että ennen nämä näytti liian koristeellisilta ja nyt kyllä kelpais laittaa pöytään.