Koukussa huonetuoksuihin.

Kodin tuoksu on vähintäänkin puolet kodin sisustuksesta. Oletteko samaa mieltä? Vahvasti kaikilla asteillani elävänä ihmisenä mä suorastaan kammoksun tunkkaista hajua kodissa ja aktiivisen siivoamisen ja tuulettamisen lisäksi käytössä ovat niin tuoksukynttilät kuin huonetuoksutkin. Jo pitkään huonetuoksujen lemppareiden listalta on löytynyt Pentikin Valkoinen tee ja Yankee Candlen Black Cherry. Black + White = Grey blogin Tiian innoittamana päätin testata myös Habitatin viikunan ja saksanpähkinän tuoksuyhdistelmän.

 

DSC_0588%20rauharentola.jpg

 

Monet huonetuoksut ovat kovin voimakkaita ja siksi mä lisään tuoksuvalikoimaani harkiten sellaisia aidosti raikkaita tuoksuja, jotka saavat huoneen kuitenkin selkeästi tuoksumaan. Melkoista kemiaa eikö totta? Tuo viikunan ja saksanpähkinän yhdistelmä on lämpimän mausteinen olematta silti liian tuhti ja tunkkainen. Omalla tuoksukartalla mennään siinä sopivan ja liian voimakkaan rajamailla. Muutama suihkaisu (kolmas olisi jo liikaa) antaa huoneelle etelä eurooppalaisen tuoksumaailman, joka tuoksuu ensin voimakkaasti pähkinälle mutta hälvetessään  raikkaan viikunaiselle.

 

DSC_0583%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

Mikä on sun lemppari huonetuoksu? Mitä kannattaa testata ja mikä jättää kaupan hyllylle?

Keskeneräinen.

Keskeneräinen mutta niin valmis, mun kuudesluokkalainen <3.

 

DSC_0543%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0542%20%282%29%20rauharentola.jpg

 

DSC_0545%20rauharentola.jpg

 

DSC_0554%20rauharentola.jpg

 

Äitinä tuleva vuosi tuntuu varsin ristiriitaiselta eikä vähiten siksi, että muistan vielä elävästi tuon vuoden omassa elämässäni. Kasvamista, pettymyksiä ja onnen tunnetta. Kaikkia vuorotellen ja välillä yhtäaikaa. Itse olin kuudesluokkalainen, kun tapasin oman mieheni ensimmäistä kertaa. Olimme kuudesluokkalaisia molemmat. Rakastuin 12-vuotiaan suurella puhtaalla ja hauraalla sydämellä. Taidetiinpa silloin itkeä ensimmäiset rakkauden kyyneleetkin. Ensi rakkaus tiedättehän. Kuten tarina kertoo meidän tiet risteilivät läpi hullun nuoruuden ja viimein erosivat yhtyäkseen uudelleen toistakymmentä vuotta myöhemmin. Niihin muistoihin peilaten mietin millaisihan seikkailuja tämä neiti tiellään kohtaa ja kuinka niistä selviytyy?

 

Rohkeutta, rakkautta välillä kivisellekin tielle rakas tyttäreni. Meitä molempia koetellaan aivan varmasti.

 

Kiitos meidän remppamiehille rekvisiitan lainasta, vaikka ei me kyllä lupaa edes kysytty ja kiitos siitä, että remppa ei ole vielä valmis. Tämä oli täydellinen tausta näihin kuviin.

Kauas pilvet karkaavat.

Pitkittynyt remontti, arki ja jo kulman takana kummitteleva työelämään paluu työhakemuksineen ja kaikkineen saivat aikaan melkoisen myrskyn pään sisälläni. Ja kuten tiedetään usein nämä myrskyt laantuvat, kun niiden voiman kanavoi johonkin järkevään tai sitten vähemmän järkevään kuten mä. Kierrätystaidetta, taidetta taiteen päälle syntyi seinä- ja kalustemaalista ja pakkelista. Aseinani leveä pensseli ja pakkelilasta. Keittiönpöydän päällä, lastenhoidon lomassa myrsky muuttui pilviverhoksi. Kauas pilvet karkaavat paljastaen jotain uutta ja ihmeellistä, ehkäpä…

DSC_0536%20rauharentola.jpg

DSC_0537%20rauharentola.jpg

DSC_0535%20%282%29%20rauharentola.jpg

Koska maalaamiselle näyttää tällä hetkellä olevan taas tarvetta, ehkä mun pitäisi hankkia taas ne ihan oikeat välineetkin. Taulupohjia, öljyvärituubeja ja muutaman sopivan siveltimen. Vai pitäisikö mun vaan pysyä näissä ei niin tyypillisissä ratkaisuissa?  Kalustemaalia ja hiekkaa löytyi mun edellisestä teoksestani, joka odottaa takaisin seinälle pääsyä kunhan eteinen joskus valmistuu.

DSC_0525%20rauharentola.jpg

Olkoon päiväsi seikkailu. Huomaatteko pilvien takaa paistaa aurinko <3.