Tuusulassa vehreällä pientaloalueella sijaitseva Rauharentola on kerroksellinen skandinaavinen koti, jota asustaa freelancer sisällöntuottaja Satu, yhdessä aviomiehensä ja 4 lapsensa kanssa. Menossa mukana on myös marsusiskokset Onneli ja Anneli sekä suloinen labradoodle Muusa, jotka saavat osansa perheen äidin sisustus- ja diy-projekteista. Satu viettää paljon aikaa yhdessä perheensä kanssa, mutta rakastaa hiljaisia hetkiä ihan vaan omassa seurassaan. Vaikka koti onkin keskiössä Sadun elämässä, on välillä mukava päästä vähän tuulettumaan.
Sadun kirjoittamalla Rauharentola-blogilla on takanaan neljävuotinen historia, johon on mahtunut monta mielenkiintoista isoa ja pientä projektia. Satu toteutti mm. 2016 Kevätmessuilla kasvihuoneen stailausprojektin yhdessä 3 muun bloggaajan kanssa. Rauharentola on koti, jota sisustetaan ja remontoidaan isolla sydämellä kaikille perheenjäsenille sopivalla rennolla tyylillä, paljon itse tehden ja toteuttaen. Sadun persoonalliset ideat ja maanläheinen tyyli ovat innostavia ja helposti mukaansa tempaavia. Rauharentolan vakiintunut lukijakunta kasvaa tasaisesti.
Tervetuloa kylään!
Vaikka enää aniharvoin kirjoittelen elämää suuremmista kysymyksistä tänne blogin puolelle niin nyt tuntuu siltä, että on sydämen keventämisen aika. Mehän elämme tällä hetkellä erään elämänvaiheen loppua. Hoitovapaani päättyy tammikuussa ja työelämä kutsuu vai kutsuuko? Ennen sitä edessämme on kasa ratkaistavia asioita.
Mä olen tehnyt päätökseni. En enää palaa vanhaan työhöni vaan etsin jotain uutta ihan uudelta alalta. Uutta työtä ei vielä ole kuitenkaan löytynyt ja hiekka tiimalasissa valuu uhkaavasti. Kasa hakemuksia ja yhtä monta ”ei tällä kertaa” vastausta. Turhautumista ja pienoista paniikkia.
Tämän lisäksi sain tällä viikolla puhelinsoiton kuntamme päivähoitoneuvojalta. Kunnan päivähoitopalvelusta hei, päivähoitopaikat hakemissanne päiväkodeissa ovat täynnä tammikuussa eikä paikkoja näillä näkymin vapaudu. Oletteko ajatelleet hoitajan palkkaamista kotiin? Öööö EI. Ai miksikö? Olen hoitanut lapsiani kotona viisi ja puoli vuotta ja meistä lastemme on nyt aika harjoitella ryhmässä toimimista ennen ensi syksynä alkavaa eskaria. Lisäksi toiveenani olisi mahdollisesti työskennellä ainakin osaksi kotoa käsin, jolloin tarvitsen työpäivän mittaisen rauhallisen hetken kotona.
Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että lapsillemme tarjotaan paikkaa eri yksiköistä eri puolilta kuntaa, jolloin lakivelvoite hoitopaikan suhteen on täytetty. Mutta, joka meille olisi aivan sula mahdottomuus.
Se, että olen hukassa oman paikkani suhteen työelämässä, olen nyt hukassa myös äitinä lasten päivähoidon suhteen. Millainen määrä stressiä voidaan harteillemme nostaa ja mistä päästä tätä ratkaistavien asioiden kerää lähdemme niitä ratkomaan? Löydämmekö ratkaisuja ja ovatko ne oikeita?
Tee sitä mihin uskot.
Usko siihen mitä teet.
Tee, niin kuin parhaaksi näet.
kuulostaa tosi tutulta. Mulla oli samaa ahdistusta mielessä. Mä tiedän mitä haluan "isona tehdä", tiedän olevani väärällä alalla, mutta työmarkkinat ovat niin huonot tällä hetkellä, että mun oli pakko palata siihen vanhaan työhön. No, ei sekään loppujen lopuksi NIIN kamalaa ollut ja ihan hyvältä se CVssäkin näyttää, että palasin takaisin samaan työhön. Nyt mulla on kova Tarmo kehittää itseäni, aion parin tulevan vuoden aikana alkaa tekemään sitä mistä olen haaveillut pari vuotta. Nyt tuntuu jo kevyemmältä mieli 🙂
Mä olen ollut samassa työpaikassa vuodesta 2001 lähtien. Aika tuntuu nyt oikealta päästää irti ja kääntää sivua. Uusi tarina on vain vielä avoin. Tsemppiä sullekin uusiin koitoksiin.
Voi, onpas kurja juttu! Asiat järjestyy ja niin varmasti tämäkin, mutta uskon, että ylimääräistä huolta aiheuttaa. Voimia sinne.
Kiitos zubi.Mielellämme olisimme tämän vaiheen kulkeneet ilman stressiä ja epätietoisuutta.Mutta näillä mennään.