Suunnitelmat uusiksi.

Vaikka enää aniharvoin kirjoittelen elämää suuremmista kysymyksistä tänne blogin puolelle niin nyt tuntuu siltä, että on sydämen keventämisen aika. Mehän elämme tällä hetkellä erään elämänvaiheen loppua. Hoitovapaani päättyy tammikuussa ja työelämä kutsuu vai kutsuuko? Ennen sitä edessämme on kasa ratkaistavia asioita.

DSC_0194.jpg

Mä olen tehnyt päätökseni. En enää palaa vanhaan työhöni vaan etsin jotain uutta ihan uudelta alalta. Uutta työtä ei vielä ole kuitenkaan löytynyt ja hiekka tiimalasissa valuu uhkaavasti. Kasa hakemuksia ja yhtä monta ”ei tällä kertaa” vastausta. Turhautumista ja pienoista paniikkia.

DSC_0196%202.jpg

Tämän lisäksi sain tällä viikolla puhelinsoiton kuntamme päivähoitoneuvojalta. Kunnan päivähoitopalvelusta hei, päivähoitopaikat hakemissanne päiväkodeissa ovat täynnä tammikuussa eikä paikkoja näillä näkymin vapaudu. Oletteko ajatelleet hoitajan palkkaamista kotiin? Öööö EI. Ai miksikö? Olen hoitanut lapsiani kotona viisi ja puoli vuotta ja meistä lastemme on nyt aika harjoitella ryhmässä toimimista ennen ensi syksynä alkavaa eskaria. Lisäksi toiveenani olisi mahdollisesti työskennellä ainakin osaksi kotoa käsin, jolloin tarvitsen työpäivän mittaisen rauhallisen hetken kotona.

Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että lapsillemme tarjotaan paikkaa eri yksiköistä eri puolilta kuntaa, jolloin lakivelvoite hoitopaikan suhteen on täytetty. Mutta, joka meille olisi aivan sula mahdottomuus.

DSC_0180.jpg

Se, että olen hukassa oman paikkani suhteen työelämässä, olen nyt hukassa myös äitinä lasten päivähoidon suhteen. Millainen määrä stressiä voidaan harteillemme nostaa ja mistä päästä tätä ratkaistavien asioiden kerää lähdemme niitä ratkomaan? Löydämmekö ratkaisuja ja ovatko ne oikeita?

Tee sitä mihin uskot.
Usko siihen mitä teet.
Tee, niin kuin parhaaksi näet.

Älä usko mitä muut sanovat.
Sano, mitä itse ajattelet.
Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epäily.
Uskoon kuuluu rohkeus.
Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epäillä,
eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.
Tommy Tabermann

4 kommenttia “Suunnitelmat uusiksi.

  1. kuulostaa tosi tutulta. Mulla oli samaa ahdistusta mielessä. Mä tiedän mitä haluan "isona tehdä", tiedän olevani väärällä alalla, mutta työmarkkinat ovat niin huonot tällä hetkellä, että mun oli pakko palata siihen vanhaan työhön. No, ei sekään loppujen lopuksi NIIN kamalaa ollut ja ihan hyvältä se CVssäkin näyttää, että palasin takaisin samaan työhön. Nyt mulla on kova Tarmo kehittää itseäni, aion parin tulevan vuoden aikana alkaa tekemään sitä mistä olen haaveillut pari vuotta. Nyt tuntuu jo kevyemmältä mieli 🙂

    1. Mä olen ollut samassa työpaikassa vuodesta 2001 lähtien. Aika tuntuu nyt oikealta päästää irti ja kääntää sivua. Uusi tarina on vain vielä avoin. Tsemppiä sullekin uusiin koitoksiin.

  2. Voi, onpas kurja juttu! Asiat järjestyy ja niin varmasti tämäkin, mutta uskon, että ylimääräistä huolta aiheuttaa. Voimia sinne.

    1. Kiitos zubi.Mielellämme olisimme tämän vaiheen kulkeneet ilman stressiä ja epätietoisuutta.Mutta näillä mennään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *