Tuusulassa vehreällä pientaloalueella sijaitseva Rauharentola on kerroksellinen skandinaavinen koti, jota asustaa freelancer sisällöntuottaja Satu, yhdessä aviomiehensä ja 4 lapsensa kanssa. Menossa mukana on myös marsusiskokset Onneli ja Anneli sekä suloinen labradoodle Muusa, jotka saavat osansa perheen äidin sisustus- ja diy-projekteista. Satu viettää paljon aikaa yhdessä perheensä kanssa, mutta rakastaa hiljaisia hetkiä ihan vaan omassa seurassaan. Vaikka koti onkin keskiössä Sadun elämässä, on välillä mukava päästä vähän tuulettumaan.
Sadun kirjoittamalla Rauharentola-blogilla on takanaan neljävuotinen historia, johon on mahtunut monta mielenkiintoista isoa ja pientä projektia. Satu toteutti mm. 2016 Kevätmessuilla kasvihuoneen stailausprojektin yhdessä 3 muun bloggaajan kanssa. Rauharentola on koti, jota sisustetaan ja remontoidaan isolla sydämellä kaikille perheenjäsenille sopivalla rennolla tyylillä, paljon itse tehden ja toteuttaen. Sadun persoonalliset ideat ja maanläheinen tyyli ovat innostavia ja helposti mukaansa tempaavia. Rauharentolan vakiintunut lukijakunta kasvaa tasaisesti.
Tervetuloa kylään!
Mun hankintalistalla on jo pitkään ollut Maija Louekarin Marimekolle suunnittelema Hetkiä-kangas. Nyt vihdoin osui kohdalle niin mahtava tilaisuus, että päätin vihdoin hankkia tämän kauan himoitsemani kankaan. Vaikka mä olin miettinyt myös sisustustaulun tekemistä, päädyin kuitenkin tekemään kankaasta verhon. Ja koska raportin pituus on 242cm en tuhlannut arvokkaita senttejä käänteisiin vaan ompelin yläreunan pelkällä siksakilla ja tein alareunaan pienen taitoksen. Yläreuna jää verholistan taakse eikä tekemäni ratkaisu näin ollen ole ollenkaan paha. Vai onko?
Verhon vaihdoksella sain olohuoneeseen tavoittelemaani vaaleutta mutta kuitenkin niin, että printin mustat ja harmaat sävyt nivoutuvat yhteen olohuoneen muun sisustuksen kanssa. Kevyt ja ilmava verho päästää valoa kauniisti lävitseen ja valo jos mikä antaa olohuoneeseen tilantuntua.
Olohuone ja keittiö on meillä yhtä suurta tilaa ja jo aiemmin kesällä päätin luopua ns. keittiön verhoista. Verhottomuus tuntui aluksi paljaalta mutta silmän tottuessa verhottomuuteen ei niitä osaa enää edes kaivatakaan. Tämä verho jäänee siis ainoaksi verhkosi koko ikkunaseinälle. Entisenä verhoihmisenä on yllättävää huomata, kuinka verhotkin ovat oikeastaan vaan ihan tottumiskysymys.
Verhoilla vai ilman? Ja millaisilla?
