Tuusulassa vehreällä pientaloalueella sijaitseva Rauharentola on kerroksellinen skandinaavinen koti, jota asustaa freelancer sisällöntuottaja Satu, yhdessä aviomiehensä ja 4 lapsensa kanssa. Menossa mukana on myös marsusiskokset Onneli ja Anneli sekä suloinen labradoodle Muusa, jotka saavat osansa perheen äidin sisustus- ja diy-projekteista. Satu viettää paljon aikaa yhdessä perheensä kanssa, mutta rakastaa hiljaisia hetkiä ihan vaan omassa seurassaan. Vaikka koti onkin keskiössä Sadun elämässä, on välillä mukava päästä vähän tuulettumaan.
Sadun kirjoittamalla Rauharentola-blogilla on takanaan neljävuotinen historia, johon on mahtunut monta mielenkiintoista isoa ja pientä projektia. Satu toteutti mm. 2016 Kevätmessuilla kasvihuoneen stailausprojektin yhdessä 3 muun bloggaajan kanssa. Rauharentola on koti, jota sisustetaan ja remontoidaan isolla sydämellä kaikille perheenjäsenille sopivalla rennolla tyylillä, paljon itse tehden ja toteuttaen. Sadun persoonalliset ideat ja maanläheinen tyyli ovat innostavia ja helposti mukaansa tempaavia. Rauharentolan vakiintunut lukijakunta kasvaa tasaisesti.
Tervetuloa kylään!
Yhteistyössä Tarja Sirkiä Photography, Salon LK ja Kublo
Olen olemassa – ansaitsen tulla nähdyksi. Oletko koskaan miettinyt millainen nainen ansaitsee tulla nähdyksi? Onko vastaus nuori, kaunis ja laiha? Jaammeko kaikki tuon ajatusmaailman vain hiljaisesti hyväksyen? Olet ehkä huomannut, että mm. mediassa aikuiset keski-ikää lähestyvät tai hieman vanhemmat ei niin täydelliset naiset ovat hävinneet miltei kokonaan näkyvistä ja silti annamme asian vain olla ja tyydymme kohtaloon.
Valokuvaaja Tarja Sirkiä on kuitenkin päättänyt toisin. Hän haluaa jatkossa suuntautua enemmän aikuisten naisten kuvaamiseen ja haluaa tuoda jokaisesta naisesta esille sen fantastisen, kauniin ja upean henkilön mitä me suomalaiset naiset oikeasti olemme ja toteuttaa kuvattavalleen ”päiväni prinsessana” kuvaushetken.
Mä olen aina ollut oman ulkonäköni suhteen kovin kriittinen ja sorrun liian usein miettimään millaisena muut minut näkevät, se riittämättömyyden tunne tiedättehän? Valehtelisin jos väittäisin tämän kuvaushetken muuttaneen sitä oleellisesti. Mutta askel oikeaan suuntaan, itsensä hyväksymiseen se kuitenkin on. Vikojen etsimisen sijaan yritän löytää kuvista sen pilkkeen silmäkulmasta, elämänilon ja loisteen. Sen kauneuden, joka minulta jää usein näkemättä.
En ole koskaan viihtynyt kameran edessä, enkä ole koskaan ajatellut sinne kuuluvanikaan mutta silti päätin tarttua haasteeseen, poistua mukavuusalueeltani ja suostua Tarjan kuvattavaksi. Ei se ota jos ei annakaan.
Olen olemassa epätäydellisenäkin
Tarja Sirkiä Photographyn studio sijaitsee Kellokosken ruukkimiljöössä Tuusulassa. Rustiikkinen tehdasmiljöö suurine rapistuneine valoa puskevine ikkunoineen ja halkelevine seinineen on ihan oma tarinansa mutta sopii tämän tarinan kulisseiksi täydellisesti. Se on kuin muistutus siitä, että kauneus ei vaadi täydellisyyttä vaan jotain ainutkertaista, eletyn elämän tuomia vivahteita. Salon LK:n kampaaja-maskeeraaja Laura meikkaa ja laittaa hiuksia ja Tarja kuvaa, ja voin hetkeksi unohtaa ajatukseni siitä, että en sitten ainakaan hymyile, sillä se leventää kasvojani lisää.
Kuvauksien jälkeen istahdin kotisohvalle väsyneenä mutta onnellisena. Pieni kohta kahdeksanvuotias tyttäreni istuu lattialle eteeni ja tuijottaa minua herkeämättä suurilla silmillään pitkään ja toteaa: äiti, sä olet vaan niin kaunis.
Epätäydellisen kaunis minä, olen olemassa tässä ja nyt.
Se riittää.
