Voimakkaan surun kokemisen taakka

Voiko sellaisen ihmisen poismenoa surra, jota ei oikeastaan tuntenutkaan? Etsin pitkään lapsistani erityisherkän ihmisen piirteitä kunnes tajusin, että niitä löytyy oikeastaan paljonkin lähempää. Asian itselleen myöntäminen on auttanut näkemään ja ymmärtämään itseään ja omaa käyttäytymistään entistä paremmin.

8f4a19932615d4c3796c7168a202471b.jpg

Kaikki tunteet vihasta rakkauteen ja pelosta onnellisuuteen ovat niin suuren suuria, että tunnen välillä hukkuvani tässä tunteiden aallokossa. Olen aina kokenut voimakasta surua ja menettämisen tuskaa oli sitten kyseessä läheinen tai vähän vieraampikin henkilö. Suru ilmenee kokonaisvaltaisena kokemuksena, mielen apeudella ja fyysisenä pahana olona. Samaistun herkästi myös toisten ihmisten tunnetiloihin, ja usein kovinkin intensiivinen tilanne vie omat voimat kokonaan ja minuuden rajat katoaa.

DSC_0378%20%283%29.jpg

Mallikkaasti lähtenyt päiväkodinaloitus sai meillä aivan odottamattoman käänteen, kun kohtalo heitti peliin jotain sellaista mihin emme olisi ikimaailmassa osanneet varautuakaan. Ja minimies joutui luopumaan sellaisesta, jonka oli vasta oppinut tuntemaan, luottamaan. Mitä tekee erityisherkkä äiti tässä tilanteessa? Kokee tapahtuman erityisen voimakkaasti, analysoi seurauksia, eläytyy ja ahdistuu. Kokee toisen ihmisen surun kuin se olisi omaansa.

Kirjoittaminen on aina ollut mulle ominaisin tapa jäsennellä omia tunteita ja samalla eheytyä, puhdistautua minua kuorimittavista energioista. Kuten nytkin, kirjoittamisen jälkeen tunnen taas hetkellisesti olevani herkkyyteni kanssa vahva.

Tunnistatko sinä näitä piirteitä itsessäsi?
Ja jos tunnistat, minkälaista on sinun elämäsi erityisherkkänä?

Satu / Rauharentola - -

6 kommenttia “Voimakkaan surun kokemisen taakka

  1. Hei…. voi miten surullinen asia…. 🙁 voimia teille niiiisk*.<br />
    &hearts; &hearts;<br />
    <br />
    Täällä yksi super-super-erityisherkkä. Välillä on ihanaa ja välillä ihan kamalaa, sellaista vuoristorataelämää… kun ei paljon tarvii niin tunteet on jo pinnassa ja liikkuvat suurina pilvinä. Minua on suunnattomasti helpottanut tuo &quot;tieto&quot; erityisherkkyydestä, kun olen pitänyt itseäni vaikka minkälaisena outoutena ja kummajaisena aiemmin. Helpottavaa minulla(kin) on kanavoida tunteet just mm. kirjoittamiseen, sekä taiteisiin ja kyyneleisiin. Kyynelvirtoja vaan. :)<br />
    <br />
    Siltikin, erityisherkkyyttäni en antaisi pois. Se on suuri Lahja. &hearts; &hearts;<br />
    <br />
    Ihanaa päivää sinulle ja pikkuisille. &hearts;

  2. Minulla on &quot;paha&quot; tapa elää tätä elämää tunteella. Ilot ja surut saa minut itkemään. Välillä tuntuu, että pohjamutia on tullut tässä elämässä jo tarpeeksi tarvottu, mutta aina se elämä vain koettelee. Onneksi aina on suunta lopulta lähtenyt ylöspäin, kun on tuntunut, että alkaa jo uppoamaan niihin pohjamutiin. Jokainen pohjamutakosketus on tehnyt minusta vahvemman ihmisen. 🙂 Ja onneksi elämässä aina niitä hyviäkin asioita löytyy. &hearts; Toisten tilanteisiin eläydyn kyllä liikaa. Toisaalta se on kyllä hyväkin ominaisuus. Helposti vedet nousee silmiin, jos aivan vieraskin ihminen kertoo vaikeasta tilanteestaan.<br />
    <br />
    Voimia teille! &hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *